Kämppälaki piti metsämiehet ojennuksessa: "Naiskokki on rauhoitettu, vaikka itse olisi halukas"

Vanhoissa mustavalkoisissa elokuvissa komeiden tukkijätkien elämässä oli seikkailuja ja romantiikkaa, mutta oikea metsäkämppä kertoo savotoilla ahertaneiden miesten karusta arjesta.

Parkanon metsämuseossa Pohjois-Pirkanmaalla on nykyisen Seitsemisen kansallispuiston alueelta siirretty Kalliolammen metsäkämppä, jonka Metsähallitus on 1980-luvulla lahjoittanut museolle.

Kämppä on pitkälti alkuperäisessä asussaan. Se on ollut metsätyömiesten käytössä vielä 1960-luvulla.

Parkanon kaupungilla on tallella kämpällä 1950-luvun lopulla emäntänä työskennelleen Elli Majalahden haastattelu. Hän kertoo muun muassa ruokatarjoiluista.

"Aamulla kello seitsemäksi miehille valmistettiin tukeva ateria, perunaa ja läskisoosia sekä laitettiin eväät metsään. Toinen ateria, usein keittoa, syötiin klo 17. Illalla vielä juotiin teetä tai kahvia. Leipä ja voi eivät kuuluneet ateriaan, vaan niitä myytiin miehille erikseen."

Miehet maksoivat ruuan kuukausittain tai kahden viikon välein. Ruoka hinnoiteltiin sen mukaan, mitä tarvikkeet olivat maksaneet.

"Miehet olivat kunnollisia ja rauhallisia eikä kämpällä juurikaan ryypätty eikä siellä syntynyt häiriöitä", emäntä kertoo haastattelussa.

Siltä varalta, että näin ei olisi ollut, seinällä roikkuu vanha kämppälaki 1920-luvulta. Sitä majoittujien oli syytä noudattaa. Esimerkiksi emännästä on säännöissä erillinen maininta.

"Naiskokkiin ei saa kajota, eikä hiipiä hänen viereensä yöllä. Hän on rauhoitettu, vaikka itse olisi halukas."

Emännän asuinpaikka oli keittiössä, työnjohtajien huoneen eli "terävän pään" ja miesten salin välissä.

Majalahti asui kämpällä yhdessä miehensä Eino Majalahden kanssa. Tämä hoiti kämpällä talonmiehen tehtäviä. Samassa keittiössä asui myös heidän alle kouluikäinen poikansa.

Lisäksi kämpässä on kuivaushuone vaatteille. Samassa pihapiirissä ovat myös tallirakennus, sauna ja puuvaja.

Wanha kämppälaki

Toisen omaisuuteen ei saa koskea, vaikka se ei olisikaan lukon takana.

Jos omistaa sellaisen työkalun, jota toisella ei ole omasta takaa, on lainattava tarvittaessa. Ei koske puukkoa.

Kämpässä jokaisen on istuttava oman makuupaikan kohdalla.

Jos on iskenyt naulan vaatteitaan varten, niin siihen ei saa toinen ripustaa omiaan.

Jos pudottaa naulasta toisen varusteen, pudottajan on se heti nostettava paikoilleen.

Se sytyttää valkian piisiin jota paleltaa.

Se noutaa vettä joka sitä tarvitsee jos ämpäri on tyhjä.

Vesiavannon aukaisee se joka tarvitsee ensin vettä.

Ulkona, kämpän nurkilla tai katoilla olevien lihojen ja läskien päälle ei saa omiaan asettaa.

Kämpän ovenpuolelle ei saa käydä paskalla.

Jokaisen on käytettävä omaa paskaraittia.

Kämpän etuseinustalle ei saa kusta.

Jokainen hevosporukka tekee vuorollaan niin paljon yöpuita, että saa tulet illalla metsästä tultua.

Naiskokkiin ei saa kajota, eikä hiipiä hänen viereensä yöllä. Hän on rauhoitettu, vaikka itse olisi halukas.

Kello yhdeksän jälkeen ei saa pitää kovaa ääntä.

Omasta akasta ei suosita kenenkään puhuvan huonoa tai rivouksia.

Omat parseelit on pidettävä tallipaikassa.

Kukaan ei saa yöllä kusta kämppään.

Piereminen sallittu.