Metsästäjä Samuel Sorainen törmäsi edellistalvena ongelmaan. Nahkojen vienti oli koronan takia pysähtynyt, eikä lohjalaisen metsästysseuran nahoille löytynyt ottajaa.
”Soittelin tehtaita läpi, mutta kaikkialla olivat varastot täynnä.”
Soraisesta olisi ollut ikävää heittää nahat hukkaan. Ratkaisu löytyi lopulta somesta, jossa hänen silmiinsä osui kotimainen laukkuvalmistaja Kasperi.
Naudan- ja jakinnahkaa käyttänyt yritys oli testannut pari vuotta sitten, miten valkohäntäpeurannahka taipuu repun raaka-aineeksi. Suomessa käsinommelluista repuista tuli heti hitti, ja ensimmäinen erä varattiin nopeasti loppuun.
”Nyt tekeillä on jo kolmas erä. Yhteensä valkohäntäpeurareppuja on valmistettu noin parisataa”, yrittäjä Janne Kasperi Suhonen kertoi syyskuussa MT:lle.
Kasperin perustanut Suhonen on taustaltaan valokuvaaja. Hän kyllästyi nopeasti hajoaviin laukkuihin ja alkoi kehitellä ajatonta ja kestävää mallia.
”Ensimmäinen oli pyöräilyyn suunniteltu olkalaukku”, Suhonen muistelee.
Viime vuosina yritys on suuntautunut retkeilyyn ja ulkoiluun. Keväällä 2020 Kasperin yrittäjät Suhonen ja markkinoinnista vastaava osakas Michael Tervanen päättivät alkaa pyörittää yritystä päätoimisesti.
”Pandemia-ajan aikaansaama retkeilybuumi ylitti odotukset. Kesällä 2021 meni jo edellisvuoden liikevaihto rikki. Tavoitteenamme on silti kasvaa hallitusti laadusta tinkimättä”, kertoo Tervanen.
Jo noin kolmannes Kasperin tuotteista myydään ulkomaille. Kysyntä on kasvussa etenkin Saksassa, Yhdysvalloissa ja Ruotsissa.
Tällä jahtikaudella Kasperi ja Soraisen edustama metsästysseura Mela testaavat, miten nahan välittäminen suoraan seuralta valmistajalle sujuu.
”Kun tehdään riistasta, ei saanti ole varmaa”, Suhonen sanoo.
Jos metsästysseura haluaa myydä nahkansa jalostettavaksi, tulee käsittelyyn kiinnittää huomiota.
”Jotta nahka säilyy käyttökelpoisena, tulee laukauksen olla tarkka ja nylkeminen tehdä varoen. Puukolla sohaistu napinreikä voi pilata koko vuodan”, Sorainen opastaa.
Hänen metsästysseuransa rakensi juuri uuden liiterin nahoille. Varastoinnissa tärkeintä ovat suola ja sääsuoja. Varasto voi olla ulkona, kunhan siitä löytyvät katto ja seinät.
”Suola on halpaa, eikä sitä voi käyttää liikaa. Nyrkkisääntönä yhteen vuotaan laitetaan kaksi isoa vesikauhallista suolaa”, Suhonen neuvoo.
Vuodan koipien muodot kannattaa suolauksen jälkeen kääntää sisäänpäin, jottei suola valu pois. Näin nahkapino pysyy myös paremmin pystyssä sen kasvaessa.
Nahat olisi hyvä lajitella koon mukaan isoihin ja pieniin. Se helpottaa huomattavasti valmistajan työtä.
”Mitä vanhempi eläin on, sitä paksumpi on nahka. Ohuella ja paksulla nahalla on eri käyttötarkoituksensa”, Suhonen sanoo.
Kasperi tekee tuotteita vain tilauksesta sekä kannattavuus- että ympäristösyistä. Peurarepuissa on noin kahden kuukauden odotusaika.
Jopa puolet Suomen peurannahoista menee tyystin hukkaan. Toisesta puolikkaasta noin viidesosa parkitaan jatkojalostettavaksi Suomessa Ahlskogin parkitsemolla Kruunupyyssä, ja tästä vain kymmenesosa jää kotimaan tuotantoon.
”Tarvittaisiin paljon muita toimijoita käyttämään valkohäntäpeurannahkaa, jotta suurempi osuus nahoista saataisiin hyödynnettyä”, Suhonen sanoo.
Nahkojen alkukäsittelyn kehittäminen ja lajittelu parantavat raakamateriaalin laatua.
”Se tekee myös nahan jatkojalostuksesta kannattavampaa, mikä on ratkaisevassa asemassa kotimaisten nahkojen laajemmassa hyödyntämisessä”, jatkaa Tervanen.
Sorainen kannustaa metsästysseuroja kimppatalkoisiin ja yhteistyöhön naapuriseurojen kanssa.
”Moni on ollut otettu ajatuksesta, että saaliin nahka hyötykäytetään. Olen kieltämättä myös ylpeä, että saan kantaa reppua, joka on tehty itse kaadetusta peurasta. Siinä on ihan oma tarinansa.”
Laadultaan paras nahka on yleensä kyttäämällä ammutulla peuralla. Jos saalista pitää raahata pitkä matka metsässä, vahingoittuu nahka helposti esimerkiksi kannoista.
”Julkaisemme talvella videon ja ohjeen, jossa opastamme metsästäjiä saaliin alkukäsittelyssä niin, että nahka on jatkojalostuksen kannalta paras mahdollinen”, Suhonen kertoo.
Ötökän puremat ja muut luonnon jäljet saavat tuotteissa näkyä. ”Emme halua piilotella eläimen alkuperää. Asiakkaat ovat suorastaan pyytäneet tällaisia elämää nähneitä nahkoja.”
Mikä on tuotteiden kestävyyden salaisuus?
”Yksinkertaisuus”, Tervanen vastaa. Laukuissa ei ole vetoketjuja, vuoria tai muita helposti hajoavia osia.
Kertakäyttöisyyttä vastaan Kasperi taistelee suunnittelemalla tuotteet kestäviksi ja korjattaviksi. Yritys tarjoaa myös huoltopalvelua.
”Ihmiset on totutettu siihen, että tavaraa saa halvalla eikä korjaus kannata”, Suhonen harmittelee.
Olennainen tekijä on myös laukun materiaali.
”Nahka on orgaaninen materiaali, mikä on sen rikkaus ja haaste. Nahkarepun tekoa ei voi koneellistaa, jotta laatu säilyy”, reppuja valmistavan Suomen Käsityöteollisuuden pääsuunnittelija Taneli Poranen sanoo.
Käsityöteollisuus on jo pitkään ollut Suomessa hiipuva ala, kun monet yritykset ovat siirtäneet tuotantonsa ulkomaille halvempien hintojen perässä.
Suhosen mukaan tuotanto Suomessa voi olla kannattavaa. Tärkeintä on erikoistuminen ja tuotannon kehittäminen yhdessä.
”Teemme korkean jalostusasteen tuotteita ilman varastoja tai välikäsiä. Vaikka Suomen Käsityöteollisuuden Oy on paperilla alihankkija, olemme käytännössä enemmänkin kumppaneita.”
Suomen Käsityöteollisuuden Porasen mukaan sanonta ”Suomessa ei kannata tehdä” ei pidä paikkaansa.
”Sen sijaan Suomessa ei kannata myydä. Kauppaketjut hankaloittavat myyntiä. Tuotteen hinta tuplaantuu ilman arvonnousua.”
Suomesta viedään paljon osaamista. Käsityöalan elinvoiman säilyttämiseksi tulisi edistää sen sijaan osaamisen tuontia ja työperäistä maahanmuuttoa.
”Meillä on Pohjoismaiden suurin konevalikoima, mikä tuntuu surkuhupaisalta näin pienessä yrityksessä.”
Porasen mielestä eri alojen osaamisen säilyttäminen on tärkeä osa huoltovarmuutta. Vuoden 2020 keväällä koronan iskiessä yritys valmisti yli 80 000 kangasmaskia. ”Heti kun Kiinasta saatiin halvemmalla, loppui valmistus kuin seinään.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
