Arto Stranius kehitti lumiauran, joka sopii rajuun koneeseen – "Käyttömekanismi ei missään nimessä saanut olla hydraulinen"

Sahoilla pihakentät ovat laajoja, ja pyryn jälkeen aurattavaa riittää. Pihtiputaalaisen FM Timberin sahalla lumitöiden teko oli aiemmin samalla pihalla olevan lämpölaitoksen työntekijöiden hoteissa. Lumisateella saattoi kestää tovi, ennen kuin tukkikenttä saatiin auratuksi. Silloin lumi oli jo tallaantunut polanteiseksi reiteillä, joilla pyörökuormaaja ajoi tukkeja sahan kuljettimelle.

"Pojat rupesi kyselemään, että etkö keksisi sellaista auraa, joka saataisiin nopeasti käyttöön. Rupesin miettimään, miten siitä saadaan käyttäjäystävällinen, kestävä ja toimiva", kertoo sahan kunnossapitopäällikkö Arto Stranius.

Stranius pohti asiaa ja ideoi lumiauran, joka voitiin kiinnittää tukkeja siirtävän pyörökuormaajan kouran piikkeihin.

"Käyttömekanismi ei missään nimessä saanut olla hydraulinen, vaan se piti olla mekaaninen, ettei tarvitse letkuja kiinnitellä ja hypätä hytistä", hän kertoo.

Stranius päätyi ratkaisuun, jossa lumiauraan tehtiin sovitinosa, jonka sisään tukkikoura tyrkkää kouran alapiikit. Kouraa heilauttamalla koneen kuljettaja saa lumiauran saranoidun auralevyn kääntymään haluttuun asentoon. Sen jälkeen kouran yläläpällä saadaan lukittua auran kiinnitys. Näin lumiauran voi kiinnittää pyöräkuormaajan tukkikouraan melkeinpä ajettaessa.

Kun tukkeja siirretään tukkikentältä sahan hihnalle, koneen kuljettajalle jää lyhyitä, minuutin parin taukoja. Silloin nopea kuski ehtii pyyhkäisemään lunta ajamaltaan ajoreitiltä.

Kovalla lumisateella aura voi olla käytössä puolenkin tunnin välein. Lumiaura jätetään kuormaajan ajoreitin lähelle, mistä se saadaan kätevästi taas käyttöön. Etuja on muutakin kuin pelkkä nopeus.

"Lumiaurassa on reikäterä. Sillä saa pidettyä polanteet poissa ja höylättyä uria ajourille. Kun pito pysyy hyvänä, jyrkkiä luiskiakaan ei tarvitse hiekoittaa."

Ja kun hiekkaa ei käytetä ajoreiteillä, ei sitä päädy myöskään puiden mukana vahingossa sahaukseen.

Lumiauran rakensi sahan kunnossapitoryhmä. Myös varsinaisen auralevy on omaa tekoa. Sen piti olla tarpeeksi matala, jotta näkyvyys auran yli on tarpeeksi hyvä. Auroja tehtiin sahan käyttöön kaikkiaan kolme kappaletta, Volvo 120 -kuormaajan kouraan sopiviksi. Straniuksen mukaan pienillä kiinnitysosan muutoksilla aura kävisi muihinkin vastaaviin kouriin.

Aurat rakennettiin toissa talvena, eli kokemusta niistä on kahdelta lumiselta talvelta. Nyt ajoreitit pysyvät tukkilinjan omilla koneilla paremmassa kunnossa, kun varsinainen lumikalusto on pyryjen aikana muualla käytössä. Vastaavanlaisia lumiauroja ei Straniuksen silmiin ole ainakaan vielä osunut.

"Harvoin saa asioista kehuja, mutta tämä on hyvä", hän kertoo.