Sahanterän paksuudellakin on merkitystä investoinnin kannattavuuslaskelmassa, jos sahaa kolme miljoonaa tukkia vuodessa.
UPM:n Korkeakosken saha vaihtoi kymmenen miljoonan investoinnilla aiemmat, sahauksen toisessa vaiheessa olevat kaksi pyörösahaa vannesahoihin.
”Vannesahojen sahausrako on 2–3 millimetriä pienempi kuin pyörösahoilla. Vuodessa pienempi rako tarkoittaa meillä noin viikon tuotantomäärää”, sahajohtaja Janne Klaavuniemi toteaa.
Korkeakosken saha tuottaa vuodessa noin 350 000 kuutiota mäntysahatavaraa. Jos saha pyörii vuoden jokaisena viikkona, se tuottaa viikossa 6 730 kuutiota valmista sahatavaraa.
Mäntysahatavaran vientihinta on syksyllä ollut 245–250 euroa kuutiolta. Näin päästään siihen, että ohuemmat terät lisäävät Korkeakosken sahan myyntiä vajaat 1,7 miljoonaa euroa vuodessa. Laskelma on karkea ja perustuu julkisiin tietoihin.
Toisen vaiheen sahojen lisäksi Korkeakoskella uudistettiin kaksi särmäsahaa ja koko sahalinjan ohjaus yhdistettiin samaan automaatioon.
Pyörösahojen korvaaminen vannesahoilla ei ole ihan yleistä nykypäivän Suomessa.
”Jokainen yhtiö miettii valintaa omista lähtökohdistaan. Siihen vaikuttavat muun muassa sahalinjan ympärillä olevat laitteet. Pyörösahoilla voi päästä parempaan linjanopeuteen, mutta muiden laitteiden pitää tukea korkeampaa nopeutta”, Klaavuniemi selvittää.
”Pyörösahoilla voi päästä parempaan linjanopeuteen, mutta muiden laitteiden pitää tukea korkeampaa nopeutta.”
Korkeakoskella sahalinjan ensimmäisen vaiheen sahoina ovat vannesahat.
”Ne ovat tuttuja. Meillä on oma vannesahojen terähuolto ja henkilöstö, joka osaa ajaa ja huoltaa vannesahoja. Kun tähän vielä yhdistetään sahan rooli itsenäisenä sahana ja sivutuotteet, niin vannesaha on meille paras.”
Sahan käyttöpäällikkö Heikki Sikiö jatkaa, että keksintönä vannesaha on vanha.
”Perinteinen tekniikka on saatu hienosti modernisoitua. Pienten terävahvuuksien lisäksi vannesahan käyräsahausominaisuudet ovat todella hyvät. Raaka-aine saadaan hyödynnettyä tarkasti”, Sikiö sanoo.
MT yritti päästä tutkailemaan investointia jo syyskuussa, mutta Klaavuniemi halusi siirtää käyntiä runsaalla kuukaudella. Sahalinjan ylösajossa on mennyt suunniteltua kauemmin.
”Mekaaniset laiteasennukset menivät aikataulussa. Ylösajon valmistelu ei ollut projektin osalta riittävän hyvällä tasolla.”
Ennen Korkeakoskea sahaa Klaavuniemi työskenteli kemianteollisuudessa. Korkeakosken investointi on hänelle ensimmäinen iso sahaprojekti.
Yhden opin Klaavuniemi nostaa aiemmasta työhistoriastaan.
”Sahateollisuudessa pitää parantaa valmistautumista eli muun muassa sitä, kuinka hyvin perusasiat kuten automaatiojärjestelmät ovat kunnossa.”
Sahan valvomossa valokuvaaja Rami Marjamäki pyytää operaattoreita Antti Markkulaa ja Petteri Yrjölää irrottamaan hetkeksi katseensa näytöiltä ja kääntymään kuvattavaksi.
Tällä kertaa se ei tapahdu heti, sillä herroilla on tilanne päällä. Tukkien sisäänsyötön yksi kuljetin temppuilee. Tukkeja putoilee ja siirtyy vinossa.
”Tänään on mennyt huonosti tuon sisäänsyötön takia”, Markkula sanoo.
Uuden linjan käyttöönotto on Yrjölän mukaan sujunut kohtalaisen hyvin. Laitetoimittaja antoi tiiviin koulutuksen automaation saloihin, mutta varsinainen tuntuma tulee työn mukana.
Kahden operaattorin lisäksi sahalinjalla työskentelee yksi linjamies ja terähuollossa on 1–2 ihmistä. Saha toimii kahdessa vuorossa.
Tällä hetkellä Korkeakosken sahan uusi linja toimii 80 prosentin tahtia. Linjan käyttövarmuus ja käytettävyys eivät ole vielä halutulla tasolla.
”Saha ei ole koskaan valmis. Joka päivä säädetään ja opitaan uutta. Aiempaakin linjaa viritettiin ja säädettiin 29 vuotta, Sikiö sanoo.”
Investoinnilla ei tavoitella Korkeakosken sahan tuotannon nostamista. Hyöty tulee tuottavuuden ja yksikkökustannustehokkuuden kautta. Sahalinjan tahdin nosto johtaisi sahoille tuttuun pullonkaulaan: kuivauskapasiteetti loppuisi kesken.
Tuotantopäällikkö Jukka Mäkinen sanoo, että saha on hyvässä kunnossa. Suurin osa koneista ja laitteista on 2000-luvulta, eikä mikään ole käyttöikänsä päässä.
”20 vuoden aikana on investoitu koko ajan. Juuri ennen sahalinjaa uusittiin rimottamo vuonna 2023”, Mäkinen toteaa.
Klaavuniemen mukaan sahalla on toistaiseksi riittänyt tilauksia kohtalaisen hyvin, vaikka rakentamisen alamäki on leikannut sahatavaran kysyntää.
Korkeakosken saha nousi otsikoihin syyskuussa, kun Versowoodin kerrottiin ostaneen sahan UPM:ltä. Sopimus odottaa vielä viranomaishyväksyntää.
Kaupalla saha palaa Kopran perheelle. Koprat myivät Korkeakosken Yhtyneille Paperitehtaille 1988.
Tasaamon operaattori Kyösti Kemppainen kiirehtii iltavuoroon. Hän aloitti sahalla syksyllä 1987 ja ehti olla Kopran palkkalistoilla runsaan vuoden ennen sahan myyntiä.
”Omistajavaihdos tuntuu hyvältä. Minulla on vielä kaksi vuotta työelämää ennen eläkettä. Näyttää siltä, että aloitin ja lopetan Kopran palveluksessa”, Kemppainen sanoo.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
