Utsjoen lohenkalastuksen loppuminen veti monelta matkailuyritykseltä maton jalkojen alta – ”Pahin kilpailija ei ole naapurissa, vaan Afrikassa, Kanadassa tai Skotlannissa”

”Luontomatkailussa pahin kilpailija ei ole naapurissa, eikä edes naapurikylässä. Se on Afrikassa, Kanadassa tai Skotlannissa”, kiteyttää utsjokelainen Jarmo Helader Autentic boreal -yrityksestä.

Jean-Christophe Marmara on työskennellyt Le Figaro -lehdessä toimittajana ja valokuvaajana. Nykyään hän tekee metsästysaiheisia juttuja ranskalaisille metsästysalan lehdille. Tällä kertaa esille pääsee Suomi. Marmara on kokenut metsästäjä, mutta linnunmetsästys haukkuvan lintukoiran kanssa on kuitenkin vielä kokematta.

Urho-koira piti huolen, että eväistä riitti maistiaisia myös varsinaisen työn tekijälle.  Kuva: Hannu Huttu

Suomenpystykorva Kiepin Urhon ohjaaja ja valokuvaaja Hannu Huttu kertoo, miten maailmanmatkaajalta sujui lintukoiran kanssa metsästys Suomen Lapissa:

”Aurinkoinen pakkassää johdattelee meitä pitkin vaaran selän helppokulkuisia kankaita. Tavoitteenamme on se arvokkain saalis eli ukkometso.

Kun matkaa on takana reilu kilometri, ensimmäinen Urhon haukku kajahtaa vaaran rinteestä noin neljänsadan metrin päästä. Haukkua ei kestä kuitenkaan kauan. Seuraavan linnun Urho ajaa ylös läheltä jängän reunaa. Seuraamme tutkasta koiran vauhdikasta laukkaa suon toisella puolella. Kohta alkaa kuulua haukahduksia. Urholle tyypilliseen tapaan tutkaan alkaa piirtyä renkaan muotoinen kuvio. Urho kiertää lintuhaukussa puuta aina myötäpäivään.

Matkaa haukulle on 750 metriä. Etenemme rivakasti yli kohmeisen jängän. Paidan selkä alkaa jo kastumaan, kun tavoitamme kankaan reunan. Reilun sadan metrin päässä haukusta pysähdymme, laskemme kantamukset maahan ja hiivimme hiljaa kohti haukkua.

Äkkinäisiä liikkeitä ei kannata tehdä haukulle mentäessä. Kuva: Hannu Huttu

Urhon häntä alkaa vilkkua puiden lomasta kuudenkymmenen metrin päässä. Vaihdamme ryömintävaihteen päälle. Minä konttaan edellä ja Marmara perässä. Ensimmäiselle lintuhaukulle on varmempi mennä yhtä matkaa, sillä linnun löytäminen oksistosta on ensikertalaiselle usein liian haastavaa.

Marmara pudottaa ensimmäisen lintunsa koiran haukusta. Aikaa haukun alusta on kulunut vajaa neljäkymmentä minuuttia.

Metsästys haukkuvan lintukoiran kanssa oli Mamaralta vielä kokematta.  Kuva: Hannu Huttu

Seuraava haukku on kiihkeä ja koira pysyy haukussa paikallaan. Syyn haukulle tunnistan heti oravaksi.

On aika keitellä nokipannukahvit. Tervaksen huumaava tuoksu leijuu tyynessä pakkassäässä. Marmara kaivaa repusta ranskasta tuomansa juuston ja tarjoilee sitä puukkonsa terällä. Korppi ronkottaa jossakin ja kuukkeli lehahtaa äänettömän pehmeästi naavaisen petäjän oksalle. Tällaisesta hetkestä nauttii niin suomalainen kuin ranskalainenkin.

Autentic borealin Pekka Pikkujämsä ja Jean-Christophe Marmara nokipannukahvitelemassa. Kuva: Hannu Huttu

Urho löytää vielä paluumatkalla koppelon, mutta tällä kertaa koppelo on valppaampi.

Metsästysretken kruunasi illalla loimotelleet revontulet. Kuva: Hannu Huttu

Loppuhuipennus hienolle metsästyspäivälle koetaan vielä illalla. Ranskalainen kokee elämänsä ensimmäiset revontulet, vieläpä oikein kunnon roihut.”