Birdlife Suomen asiantuntijan mukaan kesähakkuissa tuhoutuu vuositasolla kymmeniä tuhansia pesintöjä – Aarre: Näin huomioit linnut metsänhoidossa

Kun puhutaan siitä, että linnut tulisi ottaa paremmin huomioon metsänhoidossa, mistä lintulajeista on kyse?

Suojeluasiantuntija Tero Toivanen, Birdlife Suomi: Kaikista metsissä pesivistä linnuista, mutta etenkin niistä paikkalinnuista, jotka elävät metsissä ympäri vuoden. Tällaisia ovat esimerkiksi metsätiaiset kuten hömö- ja töyhtötiaiset, metsäkanalinnut kuten metso, teeri ja pyy sekä suuret petolinnut kuten kana- ja hiirihaukka sekä mehiläishaukka.

Millä tavoin metsänomistaja voisi ottaa nämä hyvin erilaiset lintulajit huomioon hakkuissa ja hoitotöissä?

Toivanen: Kaikki lähtee suunnittelusta. Ensin on tunnistettava, millaisia elinympäristöjä metsässä on ja mitä lintuja siellä pesii. Apua elinympäristöjen ja lintulajien tunnistukseen saa paikallisilta lintuharrastajilta ja -yhdistyksiltä. Metsäkeskuksesta voi kysyä tietoja petolintujen pesimäpaikoista.

Linnuille tärkeimpiä elinympäristöjä ovat puronvarret, rehevät korvet, vesistöjen rannat ja lehtomaiset metsät. Lintujen kannalta paras vaihtoehto on se, että tämänkaltaiset arvokkaat elinympäristöt jätetään kokonaan käsittelemättä tai käsitellään varovasti. Esimerkiksi jatkuvapeitteinen kasvatus voi olla harkinnan arvoinen vaihtoehto.

Metsätiaisten ja metsäkanalintujen kannalta keskeisintä on se, että alikasvosta säästetään riittävästi. Alikasvos tarjoaa linnuille sekä suojaa että ravintoa. Hyvä olisi säästää varsinkin lehtipuualikasvosta mahdollisuuksien mukaan. Metsätiaisille ja metsäkanalinnuille pensaskerroksen ja latvuskerroksen peittävyys on tärkeää. Jos metsä jää harvennuksen jälkeen väljäksi eikä suojaavaa alikasvosta ole, linnut eivät pääse piiloutumaan saalistajilta.

Petolintujen tarpeet liittyvät pesäpaikkoihin, sillä ne käyttävät samaa pesää kymmenien vuosien ajan. Petolinnun pesän tunnistaa helposti, se on suuri risulinna. Pesä ei välttämättä ole puun latvassa, vaan esimerkiksi kana- ja hiirihaukat tekevät pesän rungon puoliväliin, järeän oksan tyveen. Petolinnut ovat hyvin herkkiä hylkäämään pesänsä, joten suositeltavaa on säästää niiden pesimisalue, jättää suojavyöhyke pesän ympärille tai toteuttaa hakkuu niin, että pesäpuulta säilyy yhteys käsittelemättömälle kuviolle.

Metsäneuvoja Jyri Helenius, Päijänteen Metsänhoitoyhdistys: Hakkuu- ja hoitotöiden suunnitteluvaiheessa havaitut linnunpesät säästetään. Hakkuiden ajoituksella voidaan vähentää pesille aiheutuneita vahinkoja. Uudistamisaloilta voidaan etsiä kanalintujen pesiä seisovien lintukoirien avulla. Apua pesien etsintään voi kysyä paikallisilta koiranohjaajilta.

Julkisuudessa on puhuttu kesäaikais­ten hakkuiden vaikutuksista pesintään. Miten merkittävä ongelma ne ovat ja mistä syistä?

Toivanen: Kyllä ne ovat ongelma. Etenkin kesäaikaan tehdyissä päätehakkuissa tuhoutuu vuositasolla kymmeniä tuhansia pesintöjä.

Onko kesähakkuita mahdollista tehdä niin, että pesintä ei häiriinny? Mitä tehdä alikasvokselle? Mitä lintulajeja hakkuut haittaavat eniten? Lue vastaukset Aarteen jutusta!