Pienen sahakaupan pitäminen oli muutakin kuin vain sahojen myymistä. Kaupanteon tai huollon lomassa puitiin elämään kuuluvia iloja ja suruja. Nyt työ jatkuu omassa verstaassa hitsaustöiden parissa. Kuva: Petteri Kivimäki
”Kestävimmät sahat tehtiin 1990-luvulla”, sanoo yli 10 000 moottorisahaa myynyt kauppias
Moottorisahoja 38 vuotta myynyt Tero Savonen löi hanskat tiskiin tänä keväänä, koska liiketoiminta ei ollut enää kannattavaa tehtyyn työmäärään nähden.TilaajalleJyväskylä
Sahakauppa on jäänyt taakse. Jyväskylässä liki 40 vuotta moottorisahoja myynyt laukaalainen Tero Savonen hyppäsi pois bisneksestä, joka on nettikaupan puristuksessa muuttunut yhä kovemmaksi. Kuva: Petteri KivimäkiEhkä muistat vanhan liiton sahakaupan, jossa sekä myydään että korjataan moottorisahoja? Bensan, kaksitahtiöljyn ja puunpurun tuoksu pelmahtaa vastaan jo ovenraosta.
”Sitä kaksitahtibensan katkua tuli haisteltua 38 vuotta eikä tule isommin ikävä. Mutta on myönnettävä, että vähän haikea on olo”, tänä keväänä sahakaupasta luopunut pitkän linjan kauppias Tero Savonen sanoo.
Haikeutta tuntevat myös ne sahanostajat, jotka ovat mielistyneet kivijalkatyyppisiin täyden palvelun sahakauppoihin. Sellaisiin, joissa henkilökunta opastaa, huoltaa ja vastailee sahan sielunelämää läheltä liippaaviin kysymyksiin.
Pienen sahakaupan tulevaisuus ei neljännesvuosisadan yrittäjä–toimitusjohtajana toimineen Savosen silmin näytä valoisalta. Näkymien epävarmuus oli yksi keskeinen syy lopetuspäätöksen takana.
”Sahakauppa on siirtynyt yhä enemmän nettiin. Myös isot ketjut ovat tulleet voimalla mukaan ja ne pystyvät myymään pienemmällä katteella.”
”Kun aloitin, tuotteiden kate saattoi olla 30–45 prosentin luokkaa, nyt katteet ovat painuneet alle viiteen prosenttiin eikä sillä elä.”
Kuluttajalle katteiden pieneneminen on iloinen asia ja sen Savonen myöntää.
”Hintojen vertailu on kuluttajan etu, mutta sahakauppa on muutakin kun vain tuotteen myymistä. Moni ostaja odottaa palvelua, jossa saha kootaan, neuvotaan käyttö ja vastataan vielä vuosien päästä ilmestyviin ongelmiin.”
Savonen meni 1980-luvulla 17-vuotiaana ammattikoululaisena kesätöihin moottorisahoja ja muita pienkoneita Jyväskylässä korjaavaan ja myyvään Muurski Oy:öön ja jäi sille tielleen.
”En tiennyt moottorisahoista juuri mitään. Mutta tarjolla oli sisähomma, jossa sai rassata koneita ja se riitti nuorelle miehelle. Työ ja asiakkaat opetti.”
Ala on nyt tyystin toinen kuin 1980-luvun puolivälissä, jolloin nettikaupasta tai halpatuonnista ei ollut vielä hajuakaan.
”Eurooppalaiset merkit olivat vahvoja, Jonsered ja Husqvarna ykkösmerkkejä, Stihl teki vahvasti tuloaan.”
Sahat kehittyvät ja saavat uusia ominaisuuksia. Tero Savosen sydäntä lähellä ovat 1990-luvun sahamallit. ”Silloin tehtiin kestävimmät sahat”, hän sanoo. Kuva: Petteri KivimäkiVaikka sahamerkkejä oli runsaasti, oli niiden mallikirjo Savosen mukaan tuolloin merkittävästi suppeampi kuin nykyisin. Kolme mallia riitti: pikkusaha, keskisuuri ja ammattilaissaha.
Jos sahat ovat muuttuneet, ovat niiden ostajatkin. 1980-luvulla ammattimetsureita oli vielä enemmän ja yhteydenpito ammattilaisiin oli tiivistä.
”Useampana talviaamuna päivä alkoi metsurin saappaiden nastoituksella, kun nastoja oli myynnissä. Iltapäivällä päivän yksin metsässä olleita hikisiä miehiä saapasteli liikkeeseen kai enemmän juttelemaan kuin kaupoille.”
Savosen myymälän päämerkki oli Stihl, joka lähti hieman takamatkalta tavoittamaan sahamyynnin kärkisijoja.
”Tehtaalta tuli peräkkäin hyviä malleja. Kun maine kasvoi, merkki alkoi myydä itsestään.”
Savonen puhuu kehuen kolmen–neljän vuosikymmenen takaisista sahamalleista.
”Uskaltaisin sanoa, että tänä päivänä ei tehdä niin kestäviä sahoja. Sen aikaisten sahojen runkolaakerit kestivät vaikka kuinka kauan. Ne olivat vankkoja ja toimintavarmoja. Eihän niin hyviä sahoja kannata tehdä, kun ne kestävät ikuisuuden.”
Sahat ovat tekniikkaa, mutta niiden myynti ja huolto voi joskus lähestyä vereslihalla olevan mielen korjaamista.
”Pienessä kaupassa asiakkaasta tuli helposti puolituttu, jopa kaveri. Joskus näki, miten miestä painaa asia. Monta istuntoa on takahuoneessa kahvikupin äärellä käyty. Aika henkilökohtaisiakin asioita on puhuttu, avioeroja, läheisen kuolemia, terveyttä.”
Koneiden keskellä sahan huollon varjolla, puupölkyn päällä voi olla helpompi puhua kuin sosiaalipuolen pehmoisilla sohvilla. Kauppaakin se saattoi edistää.
Netistä tai marketista saa sahan, mutta jääkö asiakas sen kanssa yksin? ”Pienessä kaupassa asiakasta palveltiin yksilöllisesti”, Tero Savonen muistelee. Kuva: Petteri KivimäkiKauppoja hierottiin toisinaan pitkään ja hartaasti.
”Kolme varttia ei ollut aika eikä mikään ja sama asiakas saattoi tulla monena päivänä peräkkäin pohtimaan sahan ostoa. Sinä aikana ei sitten muuta tehtykään.”
Sahakauppa pienessä liikkeessä oli muutakin kuin vain myyntiä ja huoltoa. Usein sahan korjaamisesta jutut kääntyivät elämän kipupisteisiin. Nyt Savonen korjaa enää omia sahojaan. Kuva: Petteri KivimäkiKun lopulta päästiin kaupoille, niin saha kasattiin valmiiksi ja ostajalle annettiin perehdytys sen käyttöön. Ja jos saha ei seuraavana aamuna lähtenytkään käyntiin, niin seuraavana päivänä tehtiin sama uudelleen puhelimessa tai katsottiin sahaa kädestä pitäen myymälässä.
”Tähän kaikkeen meni työaikaa, mutta palvelu kuului sahan hintaan. Nettikaupasta tai ketjumyymälästä sahansa ostava ei saa samaa.”
Loppuvuosina yhä useampi liikkeeseen tullut asiakas oli ostanut sahan muualta, mutta ongelmien ilmetessä tuli hakemaan apua erikoisliikkeestä.
”Huolto oli se, jolla elettiin viimeiset vuodet. Palvelut ovat edelleen se, jonka varassa pieni sahakauppa voi edelleen pärjätä.”
Esimerkkinä hän kertoo liikkeen huollon nippelilaatikosta, jossa oli iso määrä purettuja osia sahoista ja muista pienkoneista asiakkaiden tarpeisiin.
”Kun hintaa kysyttiin, niin vastaus oli omantunnon mukaan.”
Sellaisessa kaupanteossa ostaja ja myyjä tapaavat olla molemmat tulokseen tyytyväisiä.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
