Evira: Joka kolmannella Suomen metsissä asuvalla pien- tai suurpedolla trikinella

Monivuotisissa seurantatutkimuksissa noin joka kolmas tutkittu Suomen metsissä asuva pien- tai suurpeto on osoittautunut trikinellapositiiviseksi, tiedottaa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira.

Valtaosa trikinelloista, eli trikiineista on edelleen supikoirissa, mutta trikinellalajisto on muuttunut.

Kun karhuja, mäyriä tai muita petoeläimiä laitetaan ruoaksi, on syytä muistaa, että kaikki trikinellalajit tarttuvat helposti ihmiseen, jos liha on huonosti kypsennetty.

Suomi kuuluu trikinellatiheydeltään maailman kärkeen.

Viimeksi trikinelloja, vanhemmalta nimeltään trikiinejä, tutkittiin vuosina 2011 – 2013 ja tuloksia verrattiin aiempiin, vuosilta 1993 – 1997 ja 1999 – 2005 saatuihin tuloksiin. Tutkimukset todistavat, että trikinellalajisto on muuttunut, kertoo tutkimusprofessori Antti Oksanen Evirasta.

Suomessa tavataan neljää lajia: Trichinella nativa, Trichinella spiralis, Trichinella pseudospiralis ja Trichinella britovi. Kullakin on oma asemansa ja roolinsa ekosysteemissä, mutta osin ne myös kilpailevat elintilasta keskenään.

”Ilmastonmuutoksen voisi olettaa heikentävän pohjoisen lajin elinmahdollisuuksia, mutta lajin suhteellinen osuus tunnistetuista trikinellamadoista on 1990-luvulta noussut 2010-luvulle tultaessa noin 60 prosentista 90 prosenttiin. Koska kaikkien trikinellatartuntojen yleisyys ei ole muuttunut, on arktinen laji yleistynyt ilmaston lämmitessä entisestään”, toteaa Oksanen.

Trikinellan lajintunnistukset tehdään lihasnäytteistä, joista trikinellatoukat kerätään ja määritetään multiplex PCR -menetelmällä. Suomalaistutkimuksissa lajinmäärityksiä on tehty Helsingin yliopistossa, Evirassa ja EU:n vertailulaboratoriossa Roomassa.…

Trichinella-suvun loiset (trikinellat tai trikiinit) ovat pieniä sukkulamatoja. Aikuiset madot ovat suolistoloisia, toukkamuodot elävät ja kehittyvät tartuntakykyisiksi saman isäntäeläimen lihaksissa. Trikinellojen aiheuttamaa tautia kutsutaan trikinelloosiksi (trikinoosiksi).