Tutkimus: Tuntureilla variksenmarja leviää ja mustikka taantuu

Variksenmarja valtaa alaa tuntureilla, etenkin mustikan ja kanervan kasvillisuustyypeillä sekä avoimilla tuulenpieksämillä. Havaittu muutos on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana, Oulun yliopisto kertoo tiedotteessa.

Tutkijat ovat havainneet, että puuttomien tunturikankaiden yleisimmät kasvillisuustyypit, kuten mustikka-, variksenmarja-, vaivaiskoivu- ja kanervatyyppi, ovat alkaneet muistuttaa toisiaan eli homogenisoitua.

Vaikka mustikka on edelleen yksi mustikkakankaiden valtalajeista, havaitut muutokset vaikuttavat ekosysteemeihin ja siihen, miltä tunturimaisema saattaa tulevaisuudessa näyttää, esimerkiksi ruska-aikana, mikäli taantuminen jatkuu

Havainnoista on raportoitu uudessa tutkimuksessa, jonka tutkimusalue ulottuu Riisitunturilta Ruijaan eli koskee Pohjois-Suomea ja Pohjois-Norjaa. Tutkimuksessa käytetty pitkäaikainen aineisto on yliopiston mukaan ainutlaatuinen, sillä yleensä tutkimukset keskittyvät lyhyempään aikaan ja maantieteellisesti pienempiin alueisiin.

”Olemme viimeisen kymmenen vuoden aikana kartoittaneet uudelleen Matti Haapasaaren 1960–1970-luvulla kartoittamia tunturikankaita. Tällaiset huolella tuotetut ja tarkat vanhat aineistot ovat harvinaisia, mutta kultaakin kalliimpia pitkällä aikavälillä tapahtuneiden kasvillisuusmuutosten havaitsemiseksi. Jatkamme kartoitettujen alojen monitorointia tulevaisuudessa”, kertoo akatemiatutkija Tuija Maliniemi.

Ilmaston lämpeneminen on nopeaa arktisella alueella, ja lämpenemisen yhteydessä arktinen alue myös vihertyy ja pensastuu.

Suomen Lapissa ja Pohjois-Norjassa tilanne kuitenkin poikkeaa tästä trendistä. Meilläkin tunturit pensastuvat, mutta tunturikoivujen ja pensaiden runsastumista täällä hidastaa laaja porolaidunnus. Porot pitävät kasvillisuuden matalana, joten arktinen pensastuminen näkyy Suomen Lapissa varpujen, etenkin variksenmarjan, leviämisenä.