

Lähteen äärellä pieni on kaunista. Sen todistavat letto- ja tihkulehväsammalet läpikuultavine lehtineen. Keväällä ne saavat seurakseen keltavihreinä kukkivia kevätlinnunsilmiä.
Tällä kertaa kasvupaikka ei erikoisemmin kukoista. Olemme yksityismetsässä Raaseporissa, jossa lähde on jäänyt aikanaan metsätalouden jalkoihin.
Maa on mutainen, vesi tulvii ja puita on kaadettu. Kaikki tämä kuuluu asiaan, kun ojituksella pilattua lähteikköä kunnostetaan entiseen loistoonsa.

Urakoitsija Tom Lindfors on lapioinut ojia tukkoon ja rakentanut koivupölleistä ja maa-aineksista kuusi pientä patoa, jotka pitävät huolen, että alkuperäinen vedenkierto elpyy.
Vuosien saatossa maa nielaisee padot, eikä ihmisen kosketusta enää huomaa. Osa puustosta kuolee vedenpinnan noustessa ja osa, esimerkiksi tervalepät, jatkaa eloaan. Samalla syntyy harvinaisille lajeille elintärkeää lahopuuta.
Lindfors kertoo, että uteliaisiin varislintuihin lukeutuva pähkinähakki on käynyt paikalla kuikuilemassa, mitä on tekeillä.

Lähteen ennallistamisen rahoittaa valtion elinympäristöohjelma Helmi. Kunnostustyöt maksavat urakoitsijan arvion mukaan kolmisentuhatta euroa.
Aloitteen ennallistamisesta teki tällä kertaa Uudenmaan ely-keskus.
Luonnonsuojelun asiantuntija Esko Vuorinen Uudenmaan ely-keskuksesta kertoo, että elinympäristön elpyminen edellyttää, että jäljellä on riittävästi lähteille tyypillistä lajistoa.
Hän poimii mättäästä näytille otaluhtasammalta ja lettorahkasammalta. Ne ovat eläneet alueella luultavasti tuhansia vuosia.
Osa lähdekasveista on peräisin nykyistä lämpimämmältä aikakaudelta, jolloin pähkinäpensaita ja jalopuita kasvoi paljon nykyistä pohjoisempana. Kasvit menestyvät täällä yhä, koska lähteet ja tihkupinnat eivät jäädy sydäntalvellakaan.
Lähteissä möyrii ja pörrää myös monenlaista hyönteistä, joskin niiden lajikirjoa on tutkittu Vuorisen mukaan hyvin vähän.
Tämänkään kohteen asukkaista ei ole tietoa.
Valtaosa luonnontilaisista lähteistä on jäänyt ihmistoiminnan jalkoihin. Suurinta tuhoa on koitunut metsätaloudesta ojituksineen ja hakkuineen.
Lisäksi lähteisiin on rakenneltu vedenottamoita, koska niihin pulppuava vesi on raikasta pohjavettä.
Nykyään vesilaki kieltää luonnontilaisten lähteiden vaarantamisen. Lisäksi metsälaki määrää jättämään suojavyöhykkeen luonnontilaisina tai sen kaltaisina säilyneiden lähteiden ympärille. Joissain tapauksissa lähde on päässyt silti hakkuiden jälkeen kuivumaan ja mikroilmasto muuttumaan.
Haittaa aiheutuu myös rakentamisesta, vaikkei itse lähdettä jyrättäisikään. Maamassojen myllääminen jossain läheisellä työmaalla voi muuttaa veden ruosteenväriseksi.

Helmi-ohjelmaan laadittu Lähteikköjen ennallistamisopas vuodelta 2023 kertoo, että Suomessa on kunnostettu 1990-luvulta alkaen karkeasti arvioiden tuhatkunta lähdettä.
Tiedot kunnostettujen lähteiden sijainnista ja tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksesta elinympäristöön ovat hajanaisia ja puutteellisia.
Kuluvalla Helmi-ohjelmakaudella vuodesta 2021 vuoteen 2030 on tavoitteena kunnostaa luonnonsuojelualueilla 350 lähdettä ja suojelualueiden ulkopuolella 700 lähdettä.
Maanomistajan ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa suostumuksensa pienvesistön kunnostamiseksi
Ympäristöneuvos Petri Liljaniemi ympäristöministeriöstä kertoo, että loppukiri on tarpeen, sillä vasta 17 prosenttia tavoitellusta määrästä on saatu ennallistettua.
Liljaniemen mukaan monin paikoin enää joitakin prosentteja lähteistä ja puroista on säilynyt luonnontilaisina. Olisikin tärkeää, että uhanalaistuneet lähteet pelastetaan ja jo tuhoutuneita kunnostetaan.
Maanomistajan ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa suostumuksensa maillaan sijaitsevan pienvesistön kunnostamiseksi. Tarjotuista kohteista valitaan sellaiset, joilla on parhaat edellytykset ennallistua.
Lähteikköjen tilaa ja ennallistamisen tuloksia voidaan arvioida tarkastelemalla vedessä tai vesirajassa eläviä selkärangattomia. Alle on listattu joitakin uhanalaisia lähdelajeja.
Koskikorennot: etelänkoipikorri
Nivelkärsäiset: Florodelphax leptosoma -kaskas
Kovakuoriaiset: pyörörutavesiäinen, lähdelaakaripsikkä, lähdepurolaakanen, Myllaena brevicornis -lyhytsiipinen, Hydroporus discretus -sukeltajakuoriainen
Vesiperhoset: lähdesirvikäs, vienosirvikäs, siviäsirvikäs
Sääsket: sienisääskiä, vaaksiaisia ja surviaissääskiä (osa puutteellisesti tunnettuja)
Kärpäset: kolikkokiiluri, huonosti tunnettu lajiryhmä
Nilviäiset: Pisidum-suvun simpukoita, kalkkisiemenkotilo, lettosiemenkotilo, kalkkitorvikotilo, pulleasilokotilo, kaksihammaskotilo, kristallikotilo
Lähde: Jari Ilmonen: Lähteikköjen pohjaeläimet
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
