”Ei meillä varsinaista remonttisuunnitelmaa ollut. Luotimme 30 vuoden kokemukseen”, Minna ja Rauno Suominen kuvailevat taloprojektiaan. Kuva: Jyrki Luukkonen
Minna ja Rauno Suomisen remontointiharrastus huipentui satavuotiaaseen hirsitaloon: ”Olemme pesäntekijöitä”
Suomiset laskevat rakentaneensa tai korjanneensa puolen tusinaa puutaloa tai -mökkiä. Kierrätys ja kunnostaminen ovat tärkeä osa parin remonttifilosofiaa.Tilaajalle
Kuva: Jyrki LuukkonenMyynti-ilmoitus sai Minna ja Rauno Suomisen heti liikkeelle. Turussa asunut pariskunta lähti kesken kylpylälomansa Juupajoen Lylyyn katsomaan vanhaa taloa, jonka kumpikin tiesi entuudestaan ja josta he pitivät.
”Lapsena pyöräilin uimarannalle talon ohi ja ihastelin sen mansardikattoa. Heppahulluna ajattelin, että katto muistuttaa satulaa ja että sellaisen alla olisi hieno asua”, Minna muistelee.
Sekä hän että Rauno ovat syntyisin Lylystä ja ovat asuneet siellä myös aikuisina. Niinpä Rauno tiesi, että talossa oli pitkään asunut jämpti isäntä, joka oli varmasti pitänyt paikoista hyvää huolta.
”Myyntiesittelyn aikaan toivuin itse vielä sappileikkauksesta, mutta aikuiset poikamme kiipesivät puolestani katolle ja ryömivät perustuksiin. He ottivat valokuvia, ja kaikki oli kunnossa.”
Entistä paremmalta talo alkoi tuntua, kun Minna ja Rauno ehtivät ison tontin rantaan. Harmaantuneen hirsisaunan kupeelta he löysivät kaksi vanhaa mäntyä yhteen kasvaneina, toisiaan halaamasta. Vähän kuin he itse, toistensa nuoruudenrakkaudet.
Hirret vanhasta riihestä
Virallisesti talo on nimeltään Kotiranta, mutta Suomiset kutsuvat sitä rakastavasti torpakseen.
Nykyään kahdessa kerroksessa on tilaa noin 120 neliötä. Kesällä 40 neliötä lisätilaa tuo Raunon rakentama katettu terassi. Piharakennuksessa on verstas, varasto ja autokatos ja rannassa vanha hirsisauna.
Alakertaan mahtuvat keittiön lisäksi olohuone, kamari, sauna, wc ja kodinhoitohuone. Vintillä on makuuhuone, työsoppi ja toinen wc.
”Talo on pieni, mutta juuri sopiva kahdelle eläkeläiselle”, Rauno sanoo.
Ostohetkellä viitisen vuotta sitten hän oli jäämässä eläkkeelle merivoimien opistoupseerin pestistä. Minna taas odotti merivoimien tiedottajana sairauseläkepäätöstä. Paha autokolari pari vuotta aiemmin oli vienyt häneltä työkyvyn.
Kaksikko halusi muuttaa Turusta Pirkanmaalle, lähemmäs poikiaan. He etsivät taloa Tampereen eteläpuolelta mutta päätyivätkin pohjoispuolelle.
”Torpan vetovoima oli vahva, ja tutulle paikkakunnalle oli helppo asettua.”
Kotiranta on noin satavuotias, sillä rakennuslupa on myönnetty vuonna 1918. Hirret ovat tiettävästi vanhasta riihestä ja siten vielä kaukaisempaa perua. Talon rakennutti itsellinen neiti, kirkkoherran todistuksen mukaan ”hyväkäytöksinen ja siveellinen”.
”Lisäksi taloa on laajennettu 1980-luvun puolivälissä, mutta onneksi silloin ei tehty elintasosiipeä vaan viisaasti pidennettiin taloa toisesta päädystä. Näin talon kaunis, alkuperäinen malli säilyi.”
Vanha vilja-arkku pelastettiin sohvapöydäksi Raunon kotitalon aitasta jo 30 vuotta sitten. Se kaipasi vain pesua. Kuva: Jyrki LuukkonenPesäntekijöiden unelma
”Tuosta rytötalosta saisi mahtavan projektin.” Tällaisia lausahduksia Suomisten pojat tottuivat pieninä aina autoajeluilla kuulemaan vanhemmiltaan.
”Olemme pesäntekijöitä”, Minna ja Rauno naurahtavat ja laskevat rakentaneensa tai korjanneensa puolen tusinaa puutaloa tai -mökkiä.
Ensin heillä oli Lylyssä 1980-luvun lopulla pitkästä tavarasta rakennettu omakotitalo ja Taivassalossa kesämökki. Sitten he muuttivat Lylyssä Raunon kotitaloon ja remontoivat sen. Sitä seurasi muutto töiden perässä Varsinais-Suomeen, missä he kunnostivat kodikseen rintamamiestalon ja kesäpaikakseen vanhan maatalon.
”Kotiranta tuli kuin pisteeksi i:n päälle pitkällä remonttiurallamme”, Minna kertoo.
”Torppa on vapautunein kaikista taloistamme, sillä nyt emme ole vähääkään miettineet, myydäänkö talo joskus ja mikä sen vuoksi olisi järkevää. Olemme tehneet taloa vain itsellemme sen mukaan, mikä meistä on kaunista ja ihanaa.”
Keittiön katosta esimerkiksi löytyi levykerrosten alta alkuperäinen puupaneeli, joka tarvitsi vain puhdistaa ja maalata. Talon entistämiseen pari ei kuitenkaan ole pyrkinyt, sillä se vaatisi lottovoittoa. Kalliiksi tulisi jo nykyaikaisten ikkunoiden uudistaminen alkuperäiseen tyyliin.
”Vanhaa olemme säästäneet aina, kun se on ollut mahdollista ja järkevää. Halusimme kodin, jossa nykyaika ja entinen aika toimivat yhteen ja jossa on mukava asua.”
Omin ja talkoovoimin
Ensimmäiseksi sorkkarauta narahti vintissä. Rauno purki kaiken ulkoseiniä ja -kattoa myöten. Näin mansardikaton alle avautui aiempaa korkeampi ja leveämpi huone, koko vintin pituinen avoin tila, jossa katon lyhtyikkunakaan ei enää jäänyt varastoon piiloon. Myös kauniit kattopalkit saatiin esiin.
”Samalla uusittiin välipohjan eristeet. Yhtenä päivänä laskin, että kannoin pihalle 72 rakennussaavillista savea, sammalta ja turpeita.”
Kaikki työt pariskunta on tehnyt itse talkooapunaan molemmat pojat. Minnan remonttirooli tosin on kolarin jälkeen painottunut yhä enemmän ideointiin.
”Rauno sitten toteuttaa niitä, yleensä hyvässä yhteisymmärryksessä. Eniten vääntöä herätti se, pääseekö vanha höyläpenkki siistimisen jälkeen kamariin sivupöydäksi.”
Onnistuneesti höyläpenkin puolesta puhui Minnan lisäksi myös sen tarina. Penkki on ostettu 1970-luvulla paikallisen kyläkoulun huutokaupasta, joten sekä Raunon että Minnan isät ovat saattaneet nikkaroida sen äärellä.
”Tarina antaa tavaroille syvyyden ja juuret, ja siksi ostamme harvoin uutta”, Minna sanoo.
”Sohvapöytänämme on alusta asti ollut vanha vilja-arkku, joka löytyi anoppilasta. Keinutuolin on tehnyt Elo-pappani, ja siinä kiikuttelimme pojat vauvoina unille.”
”Vessassakin voi olla kristallikruunu, kukkatapetti ja vaikka diskopallo”, Minna päätti. Kuva: Jyrki LuukkonenLisää luonnonvaloa
”Ruokapöydän Rauno teki meille eteisen vanhoista lattialankuista”, Minna kertoo ja sipaisee keittiönpöydän pintaa.
Kierrätys ja kunnostaminen ovat tärkeä osa parin remonttifilosofiaa. Esimerkiksi keittiön puuhella löytyi ruosteisina osina nettikirppikseltä, mutta siitä sukeutui kelpo lämmönlähde. Yläkerran vanha Porin Matti -kamiina lämmittää sekin hyvin, samoin olohuoneen vuolukivitakka.
”Asensimme myös lattialämmityksen keittiöön, eteiseen ja kodinhoitotiloihin”, Rauno kertoo.
Olohuoneeseen tulvahti lisää luonnonvaloa ja järvimaisemaa, kun hän vaihtoi pääikkunan suurempaan ruutuun, joka löytyi Hämeenlinnan Vahinkovarastolta. Edellinen ikkuna kiersi keittiöön lisäikkunaksi, jolle puhkaistiin seinään aukko.
Myös ovien paikat vaihtuivat alakerrassa, jotta vaatekaapit saatiin pois keittiöstä ja huonetilat yhtenäisemmiksi. Lisäneliöitä kodinhoitohuoneeseen ja vessaan löytyi lohkaisemalla isosta sisäsaunasta puolet pois.
Melkein kuin uusi huone syntyi ulos, kun Rauno rakensi eteläsivulle koko talon pituisen, katetun terassin, jonka päädyt lasitettiin.
Vaaleanruskean ulkoverhouksen pari maalasi valkoiseksi ja nurkkalaudat vihreiksi. Myös peltikatto on uusittu yhtenäiseksi, koska talon alkuperäisen osan ja laajennuksen katot olivat hiukan eri paria. Rauno teki katon itse.
”Se säästi noin 10 000 euroa kattofirman tarjoukseen verrattuna.”
Hevosenkenkiä pihapihlajaan
”Päästin itseni vähän rönsyilemään”, Minna selittää ennen kuin esittelee alakerran vessan.
Sen sisustus alkaa diskopallosta ja kristallikruunusta ja jatkuu kipsisiin eläinpatsaisiin. Esineet kertovat emännän keräilykärpäsestä.
”Harrastan kirpputoreja ja pengon rautakauppojen alelaareja. Löydöt saattavat joskus odottaa varastossa vuosia, mutta lopulta niille yleensä löytyy oikea paikka. Esimerkiksi vessan kukkatapetin ostin kauan sitten Haaparannasta kymmenellä kruunulla, ja nyt se pääsi seinään.”
Monet talon löydöistä ovat Raunon kotitalosta, jossa nyttemmin asuu parin esikoispoika avovaimonsa kanssa. Heidän luonaan majailee myös Minnan suomenhevospoika Ykä.
”Vanhoja hevosenkenkiä meillä riittää”, Minna sanoo ja sommittelee kengistä ripustusta pihapihlajan oksille. ”Hevosenkengät tekevät pihlajasta onnenpuun. Jospa se toisi jotakin hyvää.”
Tai ehkä onnenpuu onkin jo sisällä talossa, sen hirsiseinissä.
”Vanhaan hirsitaloon liittyy lämpö ja turva. Tuntuu kuin talo olisi kasvanut tähän, eikä sen seinien suojassa voisi tapahtua mitään pahaa.”
Vintin makuuhuoneesta löytyi sopiva paikka innokkaaksi keräilijäksi tunnustautuvan Minnan käsilaukuille.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2021.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
