Asiantuntijat: EU:n metsäpäätökset voivat muuttaa teollisuuden puuhuoltoa ja -korjuuta

Euroopan unionissa valmistellaan parhaillaan useita politiikkatoimia, jotka tavalla tai toisella liittyvät metsiin ja niiden käyttöön. Niille on yhteistä, että ne pyrkivät ohjaamaan metsien käyttöä pehmeämpään suuntaan.

Kokonaiskuvan muodostaminen eri toimien mahdollisista vaikutuksista on vaikeaa, sillä useiden ehdotusten käsittely on yhä kesken, ja lopulliset muotoilut sekä tulkinnat ovat selkiytymättä. Politiikkatoimet vaihtelevat velvoittavuuden tasoltaan sitovasta lainsäädännöstä vapaaehtoisuuteen perustuviin keinoihin. Ei ole varmuutta, miten, millaisella voimakkuudella tai millä aikataululla valmistelussa olevat toimet muuttavat esimerkiksi metsien käsittelytapoja Suomessa. Vaikutusten suuntaa ja vaihteluväliä voidaan arvioida vaihtoehtoisia tulevaisuuksia kuvaavien politiikkaskenaarioiden avulla.

Lukessa selvitettiin vastikään metsiin liittyvien EU-politiikkojen mahdollisia vaikutuksia puunkorjuun toimintaympäristöön ja korjuukustannuksiin. Eri politiikoista tunnistettiin toistuvia teemoja, kuten luonnon monimuotoisuuden ja maaperän kunnon turvaaminen, hiilinielujen ja -varastojen kasvattaminen, suojelu- ja ennallistamispinta-alojen lisääminen, jatkuvan kasvatuksen suosiminen, avohakkuiden välttäminen sekä olemassa olevan ympäristölainsäädännön toimeenpanon ja seurannan tehostaminen.

Mikäli politiikat toteutuisivat suurimman muutosskenaarion mukaisesti, vaikutukset puunkorjuuseen olisivat merkittävät.

Muutokset näkyisivät selvimmin työmaakoon pienenemisenä, vuotuisten korjuuviikkojen vähenemisenä, jatkuvan kasvatuksen korjuutapojen lisääntymisenä sekä korjuutyön aputoimintojen vaatiman ajankäytön kasvuna. Korjuun kausivaihtelun lisääntymisen takia merkittävä osa työvoiman lisätarpeesta kohdistuisi talviajalle.

Korjuukustannukset voisivat kasvaa merkittävästi ja kalusto- ja kuljettajatarve jopa 15 prosenttia nykytilaan verrattuna. Jo nyt metsäkoneiden ja puutavara-autojen kuljettajista on pulaa, eivätkä koulutusmäärät ole riittäviä työvoimatarpeen tyydyttämiseksi. Lisäksi alan pitovoimassa on puutteita. Miten ja mistä houkutella ammattitaitoisia kuljettajia kasvavaan tarpeeseen samalla, kun työn kasiluonteisuus uhkaa lisääntyä?

Toinen suuri ratkaistava kysymys on metsäteollisuuden tarvitseman ainespuun saatavuus ja hankinta. Tuonnin loputtua Venäjältä kotimaisen puun tarve on entistäkin suurempaa. Jos jatkuvan kasvatuksen hakkuut lisääntyisivät merkittävästi, puuta tulisi korjata aiempaa selvästi suuremmilta pinta-aloilta jo nykytason hakkuukertymän saavuttamiseksi.

Lisäksi tulevaisuudessa yksittäiseltä korjuutyömaalta saatava hakkuukertymä on todennäköisesti nykyistä pienempi johtuen päätehakkuiden vähentymisestä ja korjuukohteiden pinta-alojen pienentymisestä. Korjuulogistiikan optimoinnilla voidaan vaikuttaa puunhankinnan kustannuksiin, mutta vielä ei tiedetä, kuinka paljon.

Hankinnan logistiikkaketjua kuormittaisi eniten puunkorjuun kausittaisuuden lisääntyminen, jos ehdotukset lintujen pesimäaikaisista koneseisokeista ja jatkuvan kasvatuksen hakkuiden voimakkaasta lisäyksestä toteutuvat. Kesäajalle kohdistuva koneseisokkijakso edellyttäisi, että vastaavalla ajanjaksolla nykytilanteessa hakattu puumäärä tulisi korjata muuna ajankohtana ja varastoitava kattamaan teollisuuden ympärivuotista puuntarvetta. Tämä lisäisi puutavaran varastointiin liittyviä kustannuksia.

Metsiin liittyvät EU-politiikat tuovat uusia haasteita puunkorjuuseen ja teollisuuden puuhuoltoon. Keinoja, joilla voidaan ratkaista korjuun resurssitarpeet, kustannusten nousun hillintä ja teollisuuden puuhuollon turvaaminen on syytä pohtia hyvissä ajoin ja etsiä alan toimijoiden kesken yhteisiä ja kestäviä ratkaisuja koko hankintaketjuun kannolta tehtaalle.

EU-politiikkoja on arvosteltu muun muassa, että ne ovat liian yksityiskohtaisia, eivätkä ne ota huomioon metsien erilaisuutta tai metsäalan merkitystä eri jäsenvaltioissa. Politiikoissa korostuvat ympäristönäkökulmat, joiden huomioon ottaminen on tärkeää puunkorjuun ja -jalostuksen hyväksyttävyyden kannalta ja jotka yhteiskunnan näkökulmasta voivat tuottaa merkittäviä, ovat usein markkinattomia hyötyjä.

Politiikat muodostavat hajanaisen ja vaikeasti hahmotettavan kokonaisuuden, jonka vaikutuksia metsäalan käytännön toimijoille on arvioitu hyvin vähän. Vaikutusarvioinnit ovat olennainen työkalu eri politiikkavaihtoehtojen punnitsemisessa, tulevaisuuden ennakoinnissa ja toiminnan kehittämisen suuntaamisessa.

Kari Väätäinen

Erikoistutkija

Antti Mutanen

Erikoistutkija

Johanna Routa

Tutkimuspäällikkö

Luonnonvarakeskus