Moni luulee, että parhaat marjasaaliit löytyvät vanhoista luonnonmetsistä – parhaat marja-apajat ovat kuitenkin aivan muualla

Luonnonmarjojen kasvupaikat voi jakaa karkeasti näin: mustikkametsän valtapuu on kuusi, puolukkametsän mänty. Vadelmia löytää useimmiten hakkuuaukoilta ja suomuurainta nimensä mukaisesti soilta.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola neuvoo suuntaamaan mustikkametsälle mustikkatyypin metsään. Niitä ovat tuore kangas ja lehtomainen kangas.

Tuoreella kankaalla kasvaa tyypillisesti kuusia ja mustikkaa, lehtomaisella kankaalla myös käenkaalia eli ketunleipää. Metsätyypin lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota puuston ikään ja rakenteeseen.

Tiheissä taimikoissa tai vanhoissa ja pimeissä tasaikäisrakenteisissa metsissä mustikat eivät saa riittävästi valoa, jolloin niiden kasvu heikkenee. Avohakkuuaukot puolestaan ovat mustikalle liian kuivia ja valoisia kasvupaikkoja, sillä mustikka ei siedä paahteisuutta.

Vaikka metsästä löytyisi sakea mustikkakasvusto, marjoja ei välttämättä ole runsaasti. Mustikkasadon kannalta ihanteellinen puuston pohjapinta-ala on 14 neliömetriä puuta hehtaarilla.

”Se on kohtuullisen harvaa metsää”, Peltola toteaa.

Usein parhaat mustikkasadot löytyvät joko muutamia vuosia sitten harvennetuista varttuneista metsistä tai jatkuvapeitteisenä hoidetuista metsistä, joissa tehdään puiden poimintahakkuita.

”Puolukka viihtyy karummissa, mäntyvaltaisissa metsissä”, Peltola kertoo. Lisäksi runsaita puolukkasatoja voi löytyä avohakkuun jälkeisistä taimikoista tai metsäpalon tai kulotuksen jälkeen, kunhan palo ei ole tuhonnut maavarsia.

Puolukka hyötyy myös harvennushakkuista, kun auringonvalon määrä metsän alimmassa kerroksessa eli kenttäkerroksessa kasvaa.

”Jos muuten sopivan metsän lähitienoilla on esimerkiksi kukkivia tienpientareita tai metsäniittyjä, niin aina parempi”, Peltola vinkkaa. Ne edesauttavat vahvoja pölyttäjäpopulaatioita, joita ilman mustikan ja puolukan satoa ei tule.

Vadelmia havittelevan kannattaa suunnata hakkuuaukolle. Vadelma on pioneerilaji eli se ilmaantuu aukealle ensimmäisten lajien joukossa hakkuun, metsäpalon tai muun puuston katoamisen takia.

Metsänomistajalle vadelma ei aina ole iloinen näky, sillä se voi peittää puiden taimet alleen ja hidastaa metsän uudistumista ja kasvua, Peltola kertoo.

Usein arvostetuimpana pidetty luonnonmarjamme suomuurain eli hilla tai lakka kasvaa yleensä alueilla, jotka eivät ole metsätalouden piirissä. Sellaisia ovat esimerkiksi avosuot ja huonotuottoiset korpisuot, jotka usein luokitellaan kitu- ja joutomaaksi.

Suomuurain kukkii varhain ja sen kasvupaikat ovat hallanarkoja, joten sadot vaihtelevat runsaasti. Varmimmin suomuurainta voi löytää korpisoilta sekä avosuon ja metsän väliseltä vaihettumisvyöhykkeeltä.

Suomuurain kasvaa koko Suomessa, mutta sitä poimitaan pääasiassa pohjoisen soilla. Etelässä kasvupaikat ovat käyneet vähiin soiden ojituksen takia, joten parhaat hillapaikat ovat vielä suurempia salaisuuksia kuin pohjoisessa.