AJANKOHTAISTA LUONNOSSA Puuhakkaatketunpoikaset

Juhannuksen tietämillä noin kuukauden ikäiset ketunpoikaset alkavat tutustua ulkomaailmaan. Pentueessa on tavallisesti 4–6 poikasta jotka ovat viettäneet ensimmäiset elinviikkonsa tiukasti pesän suojissa.

Aluksi pennut nauttivat emon ravitsevaa maitoa, mutta alkavat siirtyä hampaiden kehittyessä kiinteämpään ravintoon.

Kettuemo on huolehtivainen ja komentaa herkästi poikasia, mikäli ne uskaltautuvat liian kauas pesältä.

Vilkkaat ketunpoikaset tutkivat uteliaina kaikkea ja niille kelpaavat leikkikaluiksi puukalikat, saaliseläinten luut ja toisinaan myös ihmisten asusteet. Onpa pesän lähistöltä joskus löytynyt lippalakkeja, sukkia ja hansikkaita joita pienet hampaat ovat pureskelleet hartaudella.

Mikäli pesäpaikka paljastuu, emo siirtää poikaset hyvin herkästi turvaan muualle.

Kettu on erinomainen sopeutuja ja se on kelpuuttanut myös ihmisen naapurikseen. Toisinaan kettuja tapaa jopa kaupunkien keskustoissa ja pesäpaikka saattaa löytyä myös talojen läheisyydestä. Valppautensa ja epäluulonsa ansiosta kettu on menestyjä, sillä harva eläin on levinnyt yhtä laajalle.

Keskikesän aikaan kettuhavaintojen tekeminen on helpompaa, sillä valoa riittää ja vaikka kettu suosii hämärän hetkiä, voi sen nähdä toisinaan liikkeellä myös päivällä.

Varovaisuutensa ansiosta kettua on vaikea lähestyä, mutta hyväonninen tarkkailija saattaa päästä kesäillan leppoisassa hämärässä seuraamaan ketunpoikasten kisailua. Emo vartioi lähistöllä, valppaana ja kärsivällisesti poikasten painia ja leikkiä.

SARI KANTINKOSKI

Kirjoittaja opiskelee luonto-

kartoittajaksi. Hän kertoo ajan-

kohtaisista luontoasioista tällä palstalla noin kahden viikon välein.

Avaa artikkelin PDF