Ylä-Lapin riekkokanta hienoisessa nousussa

Parin vuoden laskun jälkeen Ylä-Lapin riekkokanta on lähtenyt hienoiseen nousuun, tiedottaa Luonnonvarakeskus (Luke).

Riekkohavaintoja ei ollut laskennoissa kovin runsaasti, mutta riekkoparven keskimääräinen koko oli nyt selvästi suurempi kuin viime vuonna.

Riekot laskettiin Ylä-Lapin kolmen kunnan avoimilla tunturi-, suo- ja koivikkoalueilla kanakoirilla linjalaskentana.

Alueen riistakolmiolinjat sijoittuvat pääosin metsäalueille, mistä syystä riekkotiheys on selvästi alhaisempi kolmiolaskennan perusteella kuin avomaastoissa. Utsjoella riistakolmiolinjoja ei ole ollenkaan.

Riekkoparvia havaittiin linjalaskennassa yhteensä 168, parvissa oli keskimäärin 5,2 yksilöä. Riekkohavaintoja oli yhteensä 871. Noin puolet lasketuista linjoista oli tyhjiä.

Vertailun vuoksi, huippuvuonna 2015 laskennoissa nähtiin yhteensä yli 1 500 riekkoa 152 linjalla. Korkean riekkokannan aikana linjoista kolmannes on ollut tyhjiä ja huonoina vuosina yli puolet.

Kasvavassa riekkokannassa saattaa olla runsaasti alueellista vaihtelua, vaikka kuntien väliset erot eivät ole suuria. Viime kevään emokanta oli todennäköisesti hyvin harva ja alueellisesti vaihteleva, pesintämenestys todennäköisesti myös vaihtelevaa.

Kanakoiralaskenta on aloitettu vuonna 2008, ja tänä vuonna metsästäjät koirineen laskivat ennätysmäärän riekkolinjoja, yhteensä 192 linjaa 50 eri alueella. Linjan pituus on noin neljä kilometriä.

Laskentaa koordinoi Metsähallitus ja Luke käsittelee aineiston sekä raportoi tulokset.

Laskenta-aineisto perustuu linjalaskentaan ja etäisyysotantamenetelmään, joka ottaa huomioon havaintojen etäisyyden laskentalinjasta eli havaittavuuden.

Laskennassa riekkoja havaitaan yleensä sitä vähemmän, mitä suuremmaksi etäisyys kasvaa laskentalinjasta. Havaittavuutta mallintamalla voidaan arvioida linjalaskennasta poisjääneiden riekkojen määrä.

Kanta- eli tiheysarvio perustuu riekkojen todelliseen määrään maastossa ja niiden havaittavuuteen, jotka molemmat vaihtelevat vuosittain.