Heräsin kuplastani: Metsästys on paljon isompi asia kuin vain harrastus

Valtakunnan uutisissa pulpahti pintaan joku afrikkalainen sikarutto. Jossain Kaakkois-Suomessa villisioissa. Tarvitseeko sitä nyt kaiken maailman taudeista niin kohkata. Eihän tuo nyt koske kuin pientä porukkaa pienellä alueella.

Elin omassa kuplassani.

Kuten niin monessa muussakin itselle ei-akuutissa asiassa, ei tule edes seurattua uutisia tai perehdyttyä asioihin. Kuunneltuani sikarutto-webinaarin alkoi tukka nousta pystyyn.

Tauti on sioille tappava, eikä parannuskeinoa ole. Taudin leviäminen villisioista kasvatettuihin possuihin on estettävä keinolla millä hyvänsä. Eikä tauti saa missään nimessä levitä koko Suomeen. Kansantaloudelliset vaikutukset olisivat katastrofaaliset.

Jo nyt Kaakkois-Suomessa on monen metsänomistajan sekä metsä- ja maatalousalan yrittäjän ilmeet järkyttyneitä. Viruksen takia kustannukset nousevat ja tuloista sulaa iso osa. Toimeentulo voi olla vaakalaudalla. En ihmettele, jos uni ei tule.

Metsien käyttöä tartuntavyöhykkeellä rajoitetaan rajusti, ja viranomaismääräykset iskevät nyt päin vastoin kuin korona-aikana: Metsään et mene!

Mitä jos tauti leviää tänne? En pääse tekemään suunniteltuja metsätöitä. En marjastamaan, en sienestämään. En edes koirien kanssa lenkille! Hulluksihan sitä tulisi, jos joutuisi vain asvalttiteitä tallaamaan.

Mieleeni nousi toinenkin ajatus. Jos metsästäjät eivät pääse metsään, niin kuka pitää hirvi- ja kauriskantaa kurissa? Taimikot tulevat maistumaan ja hirvikolarivaara kasvaa tieliikenteessä.

Olen pitänyt metsästystä hyvänä harrastuksena. Oranssit päälle, passiin ja paisti pakkaseen.

Nyt tajusin, että se ei ole vain pelkkä harrastus, vaan sillä on paljon suurempi merkitys – myös meille metsänomistajille.

Kaakkois-Suomessa satoja metsästäjiä on koulutettu etsimään kuolleita villisikoja, jotta ne saadaan tutkittavaksi. Metsästäjät ovat etulinjassa selvittämässä taudin levinneisyyttä ja rajoittamassa sen leviämistä.

Metsänomistajana mietin sitä, kuinka vaikea on ennustaa tulevaisuutta. Metsänhoitoa pitäisi suunnitella vuosikymmeniksi eteenpäin. Millaisena haluan jättää metsän jälkeeni?

Sain kuplaani muistutuksen luonnon arvaamattomuudesta. Voi tulla myrskyjä ja tauteja. Ilmasto muuttuu. Tai iskee afrikkalainen sikarutto, jonka en ymmärtänyt edes olevan ongelma.

Nyt taidan keskittyä asioihin, joihin voin itse vaikuttaa ja joita voin vielä tehdä: marjastukseen, sienestykseen ja ihan vain koirien kanssa metsässä kulkemisesta nauttimiseen.

Ja samalla muistan kiittää niitä, jotka tekevät osansa siinä, että voin turvallisesti jatkaa metsissä kulkemista ja metsäni käyttöä.

Jakakaa, metsästäjät, edelleen someen niitä hyvän mielen kuvia jahtien alkamisesta ja saaduista saaliista. Kiitos, että jaksatte harrastaa ja huolehditte samalla meidän kaikkien turvallisuudesta sekä metsien hyvinvoinnista.

Nostan arvostaen oman oranssin hattuni teille, metsästäjät. Kiitos!

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.