Suomen lintukantoihin vaikuttavat useat tekijät

Seppo Vuokko kirjoitti kolumnissaan (MT 21.11.) linnuston muutoksista. Kirjoitus piti sisällään useita virheellisiä väittämiä, jotka seuraavassa korjaan.

Ensimmäisenä on hyvä todeta, että 1950-luvun kannanarviot perustuvat yhden henkilön, Einari Merikallion, tekemiin laskentoihin. Nykyiset seurannat perustuvat satojen henkilöiden tekemiin laskentoihin ja ovat siten kattavuudeltaan luotettavammat kuin 1950-luvun tilanne.

Jo pelkästään tämän takia lukujen suora vertailu ei ole oikeutettua.

Toiseksi Vuokko esittää, että useilla lintulajeilla kannan runsastuminen johtuisi metsien laadun parantumisesta. Esimerkiksi hän on valinnut vertailussaan lähinnä eteläisiä lajeja, kuten puukiipijä, harmaapäätikka, palokärki, joiden kannat ovat kyllä todellisuudessa runsastuneet, mutta ilmaston lämpenemisen takia.

Kolmanneksi tilhen pitempiaikainen runsastuminen on todellista. Tämän taustalla on todennäköisesti ilmaston lämpenemisen myötä runsastuneet pihlajanmarjasadot, jotka ovat parantaneet tilhien hengissäsäilyvyyttä.

Neljänneksi teerikannan runsastuminen 1950-luvulta ei pidä paikkansa. Metsästäjien tekemien riistakolmiolaskentojen perusteella teeren ja muidenkin kanalintujen kannat vähentyivät voimakkaasti 1960-luvulta 1980-luvulle. Tämän jälkeen määrät eivät ole merkittävästi kasvaneet.

Vuokko arvioi kirjoituksessa oikein, että useat metsälajit ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä. Ainoa luotettava pitkäaikaisiin toistolaskentoihin perustuva seuranta 1950-luvulta nykypäivään on talvilintulaskennat, joiden perusteella 16 talvehtivan metsälintulajin määrät ovat keskimäärin puolittuneet.

Metsätiaisten vähenemisen syiksi Vuokko esittää muun muassa sini- ja talitiaisen runsastumista sekä petojen saalistusta. Näistä kummastakaan ei ole tutkimustuloksia. Sen sijaan useat tutkimukset osoittavat, että metsätiaiset kärsivät varttuneemman metsän vähenemisestä.

Aleksi Lehikoinen

filosofian tohtori

linnustonseurannan vetäjä