SLL:n suojeluasiantuntija Lapin metsätalouspäivillä: Jatkuvan kasvatuksen yleistyminen on kiinni metsäneuvojista

Lapin metsätalouspäivillä Rovaniemellä käytiin perjantaina vilkas keskustelu vaihtoehtoisista metsänkäsittelymenetelmistä.

Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Paloma Hannonen sanoi puheenvuorossaan, että niin sanottu jatkuva kasvatus turvaa paremmin metsäluonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelut kuin metsän kasvattaminen tasaikäisenä.

"Esimerkiksi mustikka viihtyy paremmin peitteisessä metsässä kuin metsässä, jossa on tehty avohakkuu", hän perusteli.

Jatkuva kasvatus tarkoittaa, että metsää ei hakata paljaaksi, vaan sieltä poistetaan säännöllisesti puita esimerkiksi poimintahakkuin, jolloin metsä säilyy peitteisenä ja eri-ikäisrakenteisena.

Hannosen mukaan jatkuvan kasvatuksen yleistymistä jarruttaa se, etteivät metsänomistajat saa menetelmästä riittävästi tietoa. Metsänomistajille tietoa välittävät esimerkiksi metsänhoitoyhdistysten ja metsäyhtiöiden metsäneuvojat.

WWF:n viime vuonna teettämän tutkimuksen mukaan 52 prosentille metsänomistajista ei kerrota metsänkasvatusmenetelmistä, joissa ei käytetä avohakkuita.

"Muutosta tarvitaan arkiseen metsäneuvontatyöhön. Se lähtee koulutuksesta. Pitää selvittää, ketkä ovat neuvonnan pullonkaulana", Hannonen totesi.

Erikoistutkija Ville Hallikainen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kommentoi, että jatkuva kasvatus voi sopia esimerkiksi luonnostaan harvoille Lapin porolaitumille.

Hän muistutti, että jatkuvasta kasvatuksesta on vasta vähän tutkimustietoa.

"Perinteisin metsänhoitomenetelmin hoidettujen metsien uudistumisesta on paljon tietoa. Jatkuvassa kasvatuksessa on paljon epävarmuutta, miten metsä uudistuu", Hallikainen totesi.

Uudistumisella tarkoitetaan, miten taimet lähtevät kasvamaan.

"Tarvitaan paljon tietoa uudistumisesta ja tuotoksesta. Jatkuvaa kasvatusta koskevien tutkimustulosten vaihteluväli on suuri. Ei ole helppo sanoa, miten käy."

Johtaja Taneli Kolström Lukesta muistutti, että jatkuvassa kasvatuksessa puuston pohjapinta-ala täytyy pudottaa hyvin alas, noin 12:een, jotta syntyneillä taimilla on mahdollisuus kehittyä.

Jos koko Suomessa tehtäisiin näin, kokonaispuusto vähenisi huomattavasti.

Eri menetelmien yhdistelmä onkin paras vaihtoehto, Kolström summasi.