Lämpöyrittäjien ulottuvilla ainakin 2 000 uutta kohdetta
Lämpöyrittäjiä on Suomessa noin 300. Vuonna 2012 heidän hoidossaan oli 527 paikallista lämpölaitosta. Alalla on mahdollisuuksia kasvuun.
”Suomessa on ainakin 2 000 kohdetta, jotka voitaisiin tuontienergian sijasta lämmittää kotimaisella raaka-aineella ja joissa tarvittaisiin vähintään megawatin teho”, Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Hannes Tuohiniitty sanoo.
Hän uskoo, että esimerkiksi pk-yritykset ja paikalliset lämpöyrittäjät löytävät toisensa lähivuosina. Lisäksi uusia asiakkaita on tarjolla asuntoalueilla, jotka eivät kuulu kaukolämpöverkkoon.
Lämpölaitokset käyttivät viime vuonna 1,4 miljoonaa irtokuutiometriä biopolttoainetta, josta 90 prosenttia oli metsähaketta.
”Tuo biopolttoainemäärä on energiana terawattitunnin luokkaa. Sen tuottamiseen olisi tarvittu noin sata miljoonaa litraa öljyä, jonka alviton hinta olisi lähes 80 miljoonaa euroa”, Tuohiniitty laskee.
Kasvumahdollisuuksia näkee myös MTK:n energia-asiamies Ilpo Mattila.
”Kohteita riittää, mutta tarvitaan paljon aktiivisia ihmisiä, jotka innostuvat paikallisesta energiasta. Tarvitaan lämpöyrittäjiä ja ostajia. Samoin tarvitaan oikeata asennetta kuntapäättäjiltä.”
Asiakkaita riittää, kun kaksi ehtoa toteutuu.
”Asiakasta kiinnostaa ennen kaikkea, että lämpöä riittää kelillä kuin kelillä ja että hinta on halvempi kuin tuontienergialla tuotettuna.”
Lämpöyrityksissä on yksittäisen yrittäjän toiminimiä ja useamman yrittäjän renkaita, on osakeyhtiöitä ja osuuskuntia.
Airanteen Energia Oy toimii Urjalassa. Vuonna 2003 aloittaneella yhtiöllä on 80 osakasta. Saman verran on hakeraaka-aineen toimittajia, jotka ovat paikallisia metsänomistajia ja maanviljelijöitä.
”Kaikki tarvittava puu tulee 30 kilometrin säteeltä. Viime vuonna ostimme raaka-ainetta runsaat 14 000 irtokuutiometriä. Käytimme 97-prosenttisesti haketta”, toimitusjohtaja Simo Vehmaa kertoo.
Yksityisten asiakkaiden määrä lisääntyy, mutta kunnat ovat yhä lämpöyrittäjien suurin asiakasryhmä.
”Nousevien energiakustannusten kanssa kärvistelevien kuntien kannattaa muistaa kotimainen vaihtoehto. Paikallisen yrittäjän kanssa tehty sopimus takaa senkin, että energiasta maksettu raha jää pyörimään omalle alueelle”, Hannes Tuohiniitty sanoo.
Itä-Savon Lähienergia Oy:n toimitusjohtaja Laura Hämäläinen on toisen polven lämpöyrittäjä. Lähinnä Savonlinnan alueella toimivalla yrityksellä on yhdeksän lämpölaitosta.
”Niiden koko vaihtelee 150-kilowattituntisista yli yhteen megawattiin. Asiakkaita on yli 20, yksittäisistä kiinteistöistä taajamaan.”
Itä-Savon Lähienergialla ja energiapuuliiketoimintaa harjoittavalla Metsäenergia Meter Oy:llä on samat omistajat. Yritysten tuoteketju työllistää 10–15 henkeä ympäri vuoden.
”Kaiken lämmitysenergian tuotamme kotimaisesta puutavarasta, josta pääosa on rangoista ja kokopuusta tehtyä haketta. Viime vuonna käytimme puuperäistä polttoainetta 23 000 irtokuutiometriä.”
Kunnallisen päätöksenteon hitaus jarruttaa Hannes Tuohiniityn mukaan lämpöyrittäjyyden kasvua.
Muitakin hidasteita on. Lämpöyritykset eivät aina pysty laajentamaan, vaikka haluja olisi.
Syynä on rahoitus. Tuohiniitty arvioi, että rahoittajat eivät täysin ymmärrä toimialaa. Pitkäaikaisiakaan lämpösopimuksia ei välttämättä hyväksytä lainan vakuudeksi.
”Sopimukset saatetaan tehdä hyvinkin pitkäksi ajaksi ja ne tuottavat vakaata tuloa. Kummastelen, että sopimuksia ei kelpuuteta vakuudeksi.”
ANTTI KANTOLA
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
