Jokijäiden lähtö jäi taas näkemättä ‒ rantatontti tai telttapaikka haussa

Jäidenlähtö pohjalaismaakuntien joista kuuluu perinteisesti MT:n kevään uutisseurantaan.

Juttukeikat haurastuvien, rauhallisesti lipuvien tai voimalla rynnivien jokijäiden äärelle ovat aina jännittäviä.

En vielä asunut pohjoisessa, kun jäät vyöryivät Pyhäjoen keskustassa asuntoihin asti huhtikuussa 2013. Uutiskuvat jäälohkareista perheiden pihapiirissä mykistivät.

Keväällä 2016 sain todistaa jääpatojen jännitysnäytelmää Kiiminkijoella ja tulvan valtausta Pudasjärvellä.

Luonnonvoimaa on vaikea käsittää ennen kuin näkee omin silmin. Tulvat ja jääpadot keräävät toisinaan yleisöä paikalle ihmettelemään.

Hyvä olisi kuitenkin pitää mielessä, että tulva voi tehdä koteihin massiivista tuhoa, eivätkä perheet varmasti kaipaa pihoillensa ylimääräisiä pällistelijöitä.

Jäiden pakkautumista on yritetty ehkäistä räjäytyksillä, jäätä sahaamalla ja kaivinkoneen kouralla jäämassaa hämmentämällä.

Tänä vuonna jäät lähtivät lähijoista siististi. Hitaasti edenneen kevään ansiosta jäät ehtivät haurastua ja sulivat lähestulkoon paikoilleen.

Jäidenlähtö voi olla hyvinkin nopea tapahtuma. Pitää olla ripeä liikkeissään, jos sen mielii nähdä omin silmin.

Tänä vuonna olen ollut myöhässä jo kahteen kertaan.

Toukokuun neljäs päivä kysyin Kiiminkijoen varressa asuvalta valokuvaajalta, ovatko jäät vielä paikoillaan.

”Lähtivät muutama päivä sitten”, kuului vastaus.

Toukokuun yhdeksäs päivä lähdimme juttukeikalle Simoon. Ely-keskuksen tiedotteen mukaan Simojoen jäät olisivat lähdössä seuraavaksi.

Perillä meitä odotti vinhasti virtaava vesi. Kysymme paikalliselta koiranulkoiluttajalta, milloin jäät lähtivät.

”Eilen”, kuului vastaus.

Taas myöhässä.

Melkein olisi tehnyt mieli pakata teltta ja muuttaa pariksi viikoksi Tornionjoen varteen päivystämään jäidenlähtöä. Ehkä joskus vielä toteutan tämänkin haaveen.

Virtaavaa vettä voisi katsella ja kuunnella loputtomiin. Onnekkaita ovat ne, jotka asuvat joen äärellä.

Helsingissä asuessani kuulin parvekkeelta, kun Vanhakaupunginkoski jäistä vapautuessaan aloitti valtavan pauhunsa.

Oulussa ensimmäinen asuntoni oli Tuirassa Merikosken voimalaitoksen tuntumassa. Kurottamalla näki nippa nappa pilkahduksen Oulujoesta.

Padottu Oulujoki virtaa yleensä verkkaiseen tahtiinsa. Silloin tällöin ohijuoksutukset kuitenkin muistuttavat, minkälaiset kuohut kaupunkimaisemaa halkoisivat ilman valjastusta sähköntuotannolle.

Kirjoittaja on MT:n Pohjois-Suomen aluetoimittaja.