Professori: Metsän jatkuvaa kasvatusta vastustetaan pelon vuoksi perättömillä väitteillä

Metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala Itä-Suomen yliopistosta painottaa blogikirjoituksessaan, ettei Keski-Euroopassa juuri arvosteta suomalaista metsätaloutta.

"Maallikon silmin katsottuna Slovenian metsät peittoavat kirkkaasti suomalaisen tilkkutäkkimäisen pirstoutuneen metsämaiseman. Avohakkuista on luovuttu Slovenian lisäksi muun muassa Saksassa."

Hänen mielestään avohakkuun suosiminen perustuu väärään tietoon.

"Edelleenkin vallitsevaa metsätalouden linjaa eli avohakkuita, istutusta ja alaharvennuksia puolustetaan olemattomilla tutkimustuloksilla", Pukkala kirjoittaa.

"Väitetään, että ”tutkimusten mukaan” tasaikäismetsätalous on jatkuvaa kasvatusta kannattavampaa, jatkuvan kasvatuksen metsät eivät uudistu riittävästi, jatkuva kasvatus heikentää puiden perimää, puun korjuu ei onnistu tai jatkuva kasvatus heikentää metsien hiilitasetta. Näille väitteille on yhteistä se, että ne eivät pidä paikkaansa."

Hänen mukaansa viljelymetsätalous sen sijaan viljelymetsätalouden tehottomuuden osoittamiseksi Pohjois-Suomessa tai karuilla kasvupaikoilla ei tarvita kummoista laskutaitoa.

"Mikä sitten tekee jatkuvasta kasvatuksesta niin pelottavan, että sitä pitää vastustaa perättömillä väittämillä? Suurin syy on tietysti se, että äkillinen suunnanmuutos tarkoittaisi sen myöntämistä, että aiemmin on toimittu väärin. Lisäksi uuden oppiminen on aina haasteellista."

Pukkalan mielestä huoli sellupuun riittävyydestä on myös turha, sillä kaksi kolmasosaa tukkikokoisestakin puusta menee kuitupuuksi.

"Mentaaliongelmista huolimatta asiassa on kuitenkin edistytty. Muutos on vähittäistä, eikä termiä jatkuva kasvatus haluta käyttää", Pukkala kirjoittaa.

"Alaharvennusten sijasta on ruvettu tekemään yläharvennuksia, ja metsätaloudessa pyritään hyödyntämään luontaista taimiainesta. Pienpuustoa säästävät yläharvennukset lykkäävät seuraavan avohakkuun ajankohtaa, toisinaan hyvinkin kauas tulevaisuuteen."

Koko blogikirjoitus