Eero Mähönen kerää käpyjä metsäpuiden siemeniä tuottavalle yritykselle – ”Päivässä kerään 70–80 litraa”

Sinisiin työvaatteisiin ja kumisaappaisiin sonnustautunut Eero Mähönen, 77, kävelee rauhalliseen tahtiin hakkuuaukossa Katinalan kylässä Hämeenlinnassa.

”En ole ehtinyt edes pitkävetoa pelaamaan, kun olen ollut niin ahkerasti metsässä. Viisi tuntia jaksan painaa. Sitten olen kyllä tattis”, Mähönen sanoo.

Kuusitukeista ovat jäljellä enää kannot ja hakkuutähteet. Niiden joukosta Mähönen etsii aarteita, kuten hän asian ilmaisee. Hän kerää kuusenkäpyjä.

”Minulla oli parikymmentä vuotta sitten kaveri, joka keräsi männynkäpyjä, ja minähän lähdin aina völjyyn. Kuusenkäpyjä keräsin edellisen kerran vuonna 2012, kun oli hyvä käpyvuosi.”

Mähönen kulkee aukolla hakkuujätekasalta toiselle. Mukanaan hänellä on valkoinen siivousämpäri ja järeät raivaussakset.

”Tämän parempaa työkalua ei olekaan. Leikkaan raivaussaksilla latvuksen irti. Sen jälkeen minun on helpompi käsitellä sitä”, Mähönen kertoo.

Kuusi tuottaa hyviä satoja harvakseltaan, sillä sato on riippuvainen säistä. Jos kesäkuu on kuiva ja lämmin, kuusi kukkii seuraavana keväänä ja tiedossa on hyvä käpyvuosi. Kuva: Jyrki Luukkonen

Osa metsänhoitoyhdistyksistä ostaa käpyjä, ja kävynkerääjä voi tehdä sopimuksen myös suoraan metsäpuiden siemeniä tuottavan yrityksen kanssa. Lapissa käpyjä ostaa Metsä­hallitus.

Eero Mähönen kerää käpyjä Siemen Forelialle, joka on Metsähallituksen tytäryhtiö. Ennen kuin hän aloitti urakkansa, hän toimitti yritykselle muutaman litran näyte-erän käpyjä siementen laadun varmistamiseksi.

”Tutkimme, onko siemen kypsynyt ja kunnossa. Otamme siemenistä röntgenkuvat, jotta näemme, onko alkio oikeankokoinen ja siemenjuuri olemassa”, kertoo Siemen Forelian markkinointijohtaja Kari Lahtinen.

Röntgenkuvat kertovat myös sen, onko käpyihin eksynyt tuholaisia. Osa tuholaisista kun syö siemenen sisältä siten, ettei siihen jää ulkoisia merkkejä. Lisäksi röntgenkuvista voi ennustaa siemenen itävyyttä.

”Laitamme siemenet vielä idätyspöytään ja katsomme, miten ne itävät. Hyvänä siemenvuonna riittää, että saamme näytteen joka pitäjästä, jossa kerääjät työskentelevät”, Lahtinen kertoo.

Kuusenkäpyjen keruu ajoittuu tavallisesti syys-joulukuulle. Hämeenlinnan keskustassa asuva Mähönen kiertää ämpärinsä kanssa Katinalan hakkuuaukossa neljättä päivää.

”Katsotaanpa, mitä tämä kasa on syönyt. On oikein kunnollisia möllyköitä. Parhaimmillaan voin saada yhden latvuksen alta puolitoista ämpäriä käpyjä”, Mähönen kertoo.

Käpyjen keräys ei kuulu jokamiehenoi­keuksiin, vaan siihen on saatava lupa metsänomistajalta. Luvanvaraisuus koskee myös valtion metsiä.

Kaikki kävyt eivät kelpaa kerättäviksi. ”Kävyn pitää olla tiukka, suhteellisen suora ja vähintään seitsemän senttiä pitkä. Kun käpy menee huonoksi, se käpristyy, ja silloin osa siemenistä on jo lähtenyt kävelemään”, Mähönen opastaa.

Parhaat apajat ovat vastahakatuissa aukoissa. Pitkään maassa olleista latvuksista käpyjä ei voi kerätä.

”Kävyissä ei saa olla pihkavuotoja, reikiä eikä hometta. Kuusenkävyille ei ole värivaatimuksia. Ne voivat olla vihertäviä, ruskeita tai sinisen mustia”, Kari Lahtinen kertoo.

Kerättävien käpyjen tulee olla myös puhtaita. Niissä ei saa olla roskia, jäätä eikä lunta.

”Käpyjen kerääminen tekee hyvää kunnolle”, sanoo viisi tuntia päivässä metsässä ahertava Eero Mähönen. Kuva: Jyrki Luukkonen

Vaikka yksittäiset kävyt ovat kevyitä, niiden kerääminen on kovaa hommaa, sillä latvukset on kaivettava esiin hakkuutähteiden joukosta.

”Kun pikkaisen tonkasen, niin täältähän niitä aarteita löytyy”, Mähönen juttelee.

Oma urakkansa on sopivien aukkojen etsimisessä, sillä siitä jokainen kerääjä vastaa itse. Toukokuussa 2018 voimaan tullut EU:n tietosuoja-asetus hankaloittaa hommaa entisestään.

”Metsäyhtiöt eivät enää kerro kävynkerääjille hakkuidensa sijaintia eikä metsänomistajan nimeä ja yhteystietoja”, Mähönen harmittelee.

Markkinointijohtaja Lahtinen sanoo ymmärtävänsä yritysten tietosuojapolitiikkaa, vaikka tietojen luovuttaminen olisi kaikkien metsäalalla toimivien etu. Kerääjien omat verkostot tulevat nyt tarpeeseen, hän toteaa. Niihin on turvautunut myös Eero Mähönen.

”Tämän aukon löysin, kun tiedustelin hakkuista erään tutun isännän pojalta. Hän tiesi, että täältä on hiljan hakattu metsää”, Mähönen kertoo.

Helsingissä asuvan metsänomistajan puhelinnumeron löytämisessä oli oma vaivansa, mutta lupa käpyjen keräämisen heltisi Mähösen mukaan helposti.

Siemen Forelia keräyttää kuusenkäpyjä hyvinä käpyvuosina koko maasta pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Valtaosa metsikkökerääjistä on Mähösen tavoin eläkeläisiä. Viime vuonna he keräsivät yhteensä 200 000 litraa kuusenkäpyjä, mikä vastaa noin kahta tuhatta siemenkiloa. Kari Lahtisen mukaan se riittää noin kahdeksi vuo­deksi.

Ensisijainen siemenlähde on aina siemenviljelyksillä tuotettu, jalostettu siemen. ”Toivomme, ettei metsikkösiemeniä tarvitsisi käyttää”, Lahtinen sanoo.

Metsikkösiemen muodostaa eräänlaisen varmuusvaraston, sillä kuusi on kukintansa puolesta arvaamaton.

”Hyviä siemensatoja on 5–10 vuoden välein. Jos jalostettu siemen ei riitä seuraavaan satoon, meillä on varastossa sentään metsikkösiementä, josta tehdä taimia tähän maahan.”

Viime vuosina kuusen metsikkösiemenelle on ollut käyttöä etenkin Etelä-Suomessa, sillä siemenviljelykset ovat tuottaneet hyviä satoja liian harvoin. Koska kuusi tuotti viime vuonna hyvän sadon Etelä- ja Keski-Suomessa, riittää jalostettua siementä siellä 3–5 vuodeksi, Lahtinen kertoo.

”Hyvä siemensato auttaa sitä aluetta, jossa se esiintyy. Siementä ei voi noin vain siirrellä, sillä kasvuolosuhteet on otettava huomioon. Alkuperä sanelee sen, missä siementä voi viljellä.”

Eläkkeellä oleva Eero Mähönen etsii kuusenkäpyjä hakkuutähteiden joukosta tuoreesta aukosta Hämeenlinnan Katinalan kylässä. Kuva: Jyrki Luukkonen

Siemenviljelyksiltä kuusenkävyt kerätään pystypuista kuukulkijan avulla tai isoon maatalous- tai metsätraktoriin sovitetulla henkilönostimella.

Kuusen siemenet päätyvät taimitarhoille, sillä kuusi on istutuspuulaji. Taimitarhat suosivat jalostettua siementä monestakin syystä, kertoo Kari Lahtinen.

”Jalostettu siemen on kooltaan yleensä pikkuisen isompaa ja lähtee kasvuun vähän voimakkaammin kuin metsikkösiemen. Se on myös metsikkösiementä tasalaatuisempaa.”

Suomessa on harjoitettu metsänjalostusta 1940-luvulta. Havupuista pisimmälle on edistynyt männyn jalostus, ja metsäntutkijat lupaavat jalostetulle männylle vähintään 20 prosenttia suuremman tilavuuskasvun kuin maatiaispuulle.

”Kuusesta ei ole vielä olemassa vastaavia tutkimustuloksia, mutta ensimmäisessä sukupolvessa jalostetusta siemenestä kasvatetun kuusen tilavuuskasvu on vähintään 10 prosenttia suurempi kuin jalostamattoman puun”, Lahtinen kertoo.

Jalostettu siemen maksaa kysynnästä, tarjonnasta ja jalostusasteesta riippuen 10–50 prosenttia enemmän kuin jalostamaton siemen.

Eero Mähönen on saanut ämpärinsä täyteen ja tyhjentää sen mustavihreään jätesäkkiin. Siinä hän kuljettaa kävyt autolleen ja autolla edelleen hankkimaansa varastopaikkaan.

”Päivässä kerään 70–80 litraa käpyjä. Ensimmäinen 1 300 litran suursäkki on jo täynnä”, hän kertoo tyytyväisenä.

Siemen Forelian väki noutaa aikanaan suursäkin Mähösen varastopaikasta ja kuljettaa sen karistamolleen Saarijärvelle. Siellä kävyt päätyvät uuniin noin 40 asteen lämpöön.

”Karistamolla kävyt aukeavat samalla tavalla kuin keväällä luonnossa, ja siemenet varisevat pois. Siementä pitää puhdistaa vielä paljon, ennen kuin se on valmista taimitarhalle”, Lahtinen kertoo.

Käpyjen keräämiseen Mähöstä motivoi raha. Hän saa kuusenkävyistä 80 senttiä litralta. Kerääjälle tulo on verovapaata. Tienesteille Mähösellä on jo käyttökohde mietittynä.

”Jos saisin vaimon lähtemään kanssani jonnekin etelään.”

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/20.

• Metsänviljelyn siementarve on vuosittain yhteensä noin 10 000 kiloa. Suurin osa siemenistä käytetään männyn metsäkylvöön.
• Suomessa on noin 120 rekisteröityä siemenviljelystä, joiden yhteenlaskettu ala on lähes 1 900 hehtaaria. Siemenviljelyksiä hallinnoivat Siemen Forelia Oy, Tapio Palvelut Oy ja UPM-Kymmene Oyj.
• Runsas kolme neljäsosaa siemenviljelyksistä kasvaa mäntyä. Männyn, kuusen ja rauduskoivun lisäksi Suomessa jalostetaan haapaa, lehtikuusta, tammea, tervaleppää ja vaahteraa.
• Kotimaiset taimitarhat tarvitsevat vuosittain noin 1 500 kiloa metsäpuiden siemeniä. Vuonna 2019 siemenistä runsas kolme neljäsosaa oli kuusta.
• Vuonna 2019 taimitarhat tuottivat lähes 174,5 miljoonaa tainta. Niistä 122,5 miljoonaa oli kuusia, 46 mäntyjä ja 5,5 rauduskoivuja. Lähes kaikki männyntaimet ja 89 prosenttia kuusentaimista oli kasvatettu kotimaisista siemenistä.