Vihuliaisesta ryteiköstä löytyy sieni, jonka satokausi on vasta nyt parhaimmillaan

Metsät ovat jo hiljentyneet sienestäjistä, mutta innokkaimmille riittää leutona talvena satoa vielä talvellakin.

Esimerkiksi loppusyksynä runsaana kasvava suppilovahvero ei säikähdä pientä pakkasta.

Vähemmän tunnettu on sen sijaan lehtipuiden rungoilla kasvava lahottajasieni, jonka satokausi voi jatkua maaliskuulle saakka.Talvijuurekas kasvaa nimensä mukaisesti talvella, ja sen itiöemiä voi löytää myöhään syksyllä, heti ensimmäisten yöpakkasten jälkeen.

”Kaikkein mieluiten se kasvaa marraskuusta tammikuulle, jos vain suojasäitä riittää. Se kestää pakkasta, vaikka ei uutta satoa silloin tuotakaan”, sanoo sienitutkija ja useita sienikirjoja kirjoittanut Lasse Kosonen.

Sienen tunnistaa Kososen mukaan sen kiiltävän limaisesta lakista, jalka on musta ja samettinen.

”Se on vähän niin kuin säilötyn persikanpuolikkaan näköinen päältäpäin. Ja tietysti sen tunnistaa siitä, ettei muita samassa paikassa kasvavia sieniä enää ole”, Kosonen sanoo.

”Tyypillinen kasvupaikka on vihuliainen risukko ja ryteikkö.”

Varsinkin japanilaisessa ruokapöydässä talvijuurekas, japanilaisittain enokitake, on suosittu sieni.

”Niitä myydään meilläkin herkkukaupoissa joskus. Ne ovat tosin vähän erinäköisiä siellä, koska ne ovat viljeltyjä ja kasvatetaan pimeässä, jolloin ne eivät saa kehitettyä väriä ollenkaan.”

Suppilovahvero on yleinen loppusyksyn sieni, joka kestää pientä pakkastakin. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kun talvi painuu pysyvämmin pakkasasteille, sieneen ei enää pääse. Kevään varhaisimmat sienet odottavat kuitenkin jo kulman takana.

Korvasientä ja huhtasientä löytyy yleensä huhtikuusta alkaen, mutta ensimmäisiä ne eivät Kososen mukaan ole.

”Koivunkantosieni aloittaa jo aika varhain huhtikuussa, ja kasvaa sitä syksylläkin. Kyllä sitä jotkut syövät, ja se on käytettäessä hyvä soppasieni.”