Tutkija viettää jo 21. kerran joulua Etelämantereella –retkikunta juhlii joulua perisuomalaisin menoin kuusen kera

Suomalainen FINNARP-retkikunta lähti Etelämantereelle 15. joulukuuta. Retkikuntaan kuuluu seitsemän asiantuntijaa: retkikunnan johtaja, erikoissuunnittelija, konemestari, lääkäri, emäntä sekä tammikuussa ryhmään liittyvät kaksi tutkijaa. Retkikunta palaa Suomeen helmikuun lopussa eli asemalla vietetään pienellä porukalla myös joulua.

"Työskentely Etelämantereella kaukana muusta maailmasta on vaativaa, ja ennakkovalmistelut ovat tutkimustyön onnistumisen kannalta ratkaisevassa asemassa. Oman haasteensa työskentelyyn tuovat ankarat sääolosuhteet ja alueen syrjäisyys", kertoo retkikunnan johtaja Mika Kalakoski, joka on työskennellyt Etelämanner-operaatioissa reilut parikymmentä vuotta.

Kalakoski viettää joulun Etelämantereella yli 15 000 kilometrin päässä kotikaupunki Porvoosta. Näin hän on tehnyt jo 20 kertaa.

Joulunakin Etelämantereella tehdään töitä, sillä elämä tutkimusasemalla koostuu säännöllisistä tarkkaan määritellyistä työ- ja lepoajoista. Mutta millaista on viettää joulu niin kaukana näin eristyksissä olevassa paikassa?

Kalakoski kertoo, että Etelämantereella mieleen muistuvat yleensä ne kaikkein parhaimmat joulumuistot lapsuudesta.

”Myönteisenä puolena voi pitää, että kaikista kaunein ajatus joulusta on päällimmäisenä mielessä, ilman kiirettä ja turhuuden markkinoita. Lohtua retkikunnan koti-ikävään tuovat perinteiset suomalaiset jouluruuat ja tietysti joulusauna. Myös joulupukki saattaa vierailla asemalla, jos retkikunnan jäsenet ovat olleet tarpeeksi kilttejä.”

Jouluksi retkikunnan kokki työstää muun muassa kuivatuista vihanneksista perinteisiä jouluruokia. Mukana on ainakin kotimaista säilykekalaa, muikkua ja särkeä. Jouluksi rahtilähetyksen mukana lennätetään Kapkaupungista myös joulukinkku, joka on Kalakosken mukaan aina ollut erilainen kuin tilattu.

Retkikunnan kokilla Sanna Häkkäsellä on kokemusta joulun laitosta Aboalla jo viimevuotisesta FINNARP-retkikunnasta. Kuva: FINNARP

Ennen joulua tutkimusasemalla kuten muissakin kodeissa tehdään joulusiivous. Joulukuusta ei Etelämantereelle haeta takametsästä, sillä valtaosa Etelämantereesta on suuren mannerjäätikön peitossa, eikä siellä kasva lainkaan puita.

”Itse asiassa varastosta kaivetaan jouluksi jo parikymmentä vuotta asemalla ollut muovikuusi, joka koristellaan”, Kalakoski naurahtaa.

Kalakoski kertoo, että tutkimuksissa Etelämantereelta on löytynyt kasvien jäänteitä, joiden perusteella keskilämpötilan on täytynyt 90 miljoonaa vuotta sitten olla suhteellisen korkea. Näytteiden pohjalta on arvioitu, että Etelämanner oli tuolloin sankan kasvuston peitossa eikä tutkimusalueella voinut olla lainkaan jäätä kuten nykyisin.

Retkikunnan johtaja Mika Kalakoski ja erikoissuunnittelija Priit Tisler työskentelevät yhdessä Etelämantereen ankarissa olosuhteissa tälläkin tutkimuskaudella. Kuva: FINNARP

Tammikuussa Suomen tutkimusasema Aboalle matkustavat Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen tutkijat, jotka suorittavat retkikunnan aikana geodeettisia mittauksia. Niiden avulla tutkitaan läntisen Kuningatar Maudin maan maankuoren liikkeitä.