
Juurikääpä on yksi Suomen metsien vakavimmista ja taloudellisesti merkittävimmistä vitsauksissa. Sen torjuntaa voidaan tehostaa hakkuukoneen keräämien tietojen avulla.
Juurikääpä on yleisin kuusikoissa esiintyvä juurisienitauti Suomessa. Se aiheuttaa vuosittain pitkälti yli 50 miljoonan euron taloudelliset menetykset metsänomistajille.
”Ilmastonmuutoksesta hyötyvä juurikääpä heikentää metsien kasvua ja lahottaa runkopuun.”
Juurikääpä esiintyy erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa, missä kuusen viljely on intensiivistä ja hakkuukierto on lyhyt. Arvioiden mukaan jopa 17 prosenttia Etelä-Suomen kuusikoista voi olla tyvilahon vaivaamia.
Joillakin alueilla jopa 40 prosentissa puista on lahovikaa.
”Ilmastonmuutoksesta hyötyvä juurikääpä heikentää metsien kasvua ja lahottaa runkopuun, jonka vuoksi tukkipuun laatu heikkenee”, kertoo erikoistutkija Eero Holmström Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
Metsänomistajan kukkarolle käy, kun järeät kuusitukit tipahtavat kuitu- tai polttopuuksi.
”Kun mukaan lasketaan kasvutappiot, puulajin vaihdosta aiheutuvat menetykset ja muut epäsuorat kustannukset, voivat juurikäävän vuosittaiset kokonaiskustannukset suomalaisille metsänomistajille nousta jopa 70–80 miljoonaan euroon”, Holmström arvioi.
Juurikääpä altistaa kuusikoita myös kuivuus-, tuuli- ja hyönteistuhoille.
Juurikääpää torjutaan kantokäsittelyllä, jota käytetään sulan maan aikana tehtävillä hakkuilla. Se estää sienen leviämisen.
Juurikäävän pahasti vaivaamalla alueella metsää ei välttämättä kannata uudistaa kuuselle. Silloin edessä on puulajin vaihto.
Saastuneen kuvion kulotuksestakin olisi hyötyä.
Tutkijoiden mukaan juurikäävän torjuntaa on vaikeuttanut, että tartuntoja on ollut vaikea tunnistaa maastossa ajoissa. Nyt tilanne on siltä osin muuttumassa.
Luonnonvarakeskus, Metsäkeskus ja Metsäteho oy ovat kehittäneet menetelmän, jossa hakkuukoneen keräämää tietoa käytetään juurikäävän toruntaan.
Uudessa menetelmässä hakkuukone tallentaa kunkin rungon sijainnin. Saastuneet puut erottuvat koneen kuljettajan tekemänä poikkeavana katkontapäätöksenä.
Näin voidaan paikantaa leimikon lahosta kärsivät alueet ja valita uudistamiseen paremmin sopivia, juurikäävälle vastustuskykyisempiä puulajeja.

Menetelmä yhdistää puukohtaiset lahotiedot, metsikkösimulaatiot ja talouslaskelmat. Tavoitteena on optimoida metsän uudistaminen sekä taloudellisen kannattavuuden että hiilensidonnan näkökulmasta.
Esimerkiksi kuusen korvaaminen lehtipuilla lahoalueilla voi parantaa sekä metsän terveyttä että monimuotoisuutta.
Metsikkökohtaisen lahotiedon avulla laadittiin myös koko Suomen kattava riskikartta juurikäävän esiintymisestä.
”Kartta antaa aiempaa tarkemman kuvan juurikäävän esiintymisestä ja auttaa kohdentamaan torjuntatoimia tehokkaammin. Tulevaisuudessa kartat voivat vielä tarkentua, kun hakkuukonetietoa kertyy lisää”, sanoo tutkija Susanne Suvanto Lukesta.
Hanketta koordinoinut Luken tutkimusprofessori Mikko Peltoniemi painottaa, että hakkuukonetiedot tulisi saada laajempaan jakeluun muiden metsävaratietojen tavoin. Keskitetty tietovaranto tukisi metsätaloutta ja mahdollistaisi uudenlaisten palvelujen kehittämisen.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
