Neitoperhonen on kaunis, mutta pariutumisaikana myös aggressiivinen ja reviiritietoinen

Elokuussa lentelevät neitoperhoset ovat värikkäitä ja upeita, ”kuin uusia”, ja sitä ne ovatkin. Loppukesästä tavattavat neidot ovat kuluvan kesän perhosia eli vasta kotelostaan kuoriutuneita. Niillä on lentoaikanaan heinä-elokuussa vain yksi tehtävä: tankata mahdollisimman paljon ravintoa tulevaa koitosta eli talvea varten.

Viimeistään syys-lokakuussa neitoperhoset hakeutuvat talvehtimispaikkoihinsa. Sopiva lämpötila on noin viisi plusastetta. Kosteuden pitää myös olla riittävä tai muutoin perhonen kuivuu liikaa.

Kellareiden ja autotallien pikku rakoset täyttävät usein nämä talviasunnon standardit. Luonnossa talvehtimispaikkoja ovat kallionhalkeamat ja kolot puissa.

Keväällä edelliskesän perhonen herää horroksesta ja lentelee kevään ensimmäisten perhosten joukossa.

Nyt perhonen ei ole enää yhtä korea. Talvehtineet perhoset näyttävät usein ränsistyneiltä ja saattavat olla siivistään vaurioituneita. Silti ne täyttävät tehtävänsä: parittelevat, munivat nokkosen lehdille, ja pikku hiljaa heikkenevät ja kuolevat pois.

Pian uusi sukupolvi toukkia kuhisee mustana nokkosen varsilla ja lehdillä. Niitä saattaa olla samassa paikassa satoja. Toukat kehittyvät, koteloituvat ja kuoriutuvat heinä-elokuussa.

Neitoperhosen toukka on monofagi, sillä sille kelpaa vain yksi ravintokasvi: nokkonen.

Toukan ruumiissa on piikkimäisiä kohoumia. Joskus arvellaan, että ne suojaavat toukkaa nokkosen poltinkarvoilta, mutta toden­näköisemmin piikit torjuvat toukkaa loisilta.

Neitoperhoskoiraat ovat aggressiivisia etsiessään parittelukumppania. Ne ovat reviiritietoisia. Jos toinen koiras eksyy toisen alueelle, alkaa ilma-akrobaattinen taistelu. Perhoset kieppuvat korkealle ilmaan setvimään välejään.

Vain toinen palaa. Häviäjä häipyy paikalta.

Neitoperhonen on meillä yleinen, mutta niin ei ole ollut aina. Vielä 1960-luvulla neidot vain harvoin talvehtivat näin pohjoisessa, vaan tavattavat yksilöt olivat vaeltaneet meille aikuisina.

Vieläkin vaeltajia meille saapuu. Yleensä ne saapuvat elokuussa eli ne ovat kuluvan kesän uusia perhosia.

Laji on elinvoimainen, mutta kannanvaihtelut voivat olla suuria. Kun kanta kasvaa liian suureksi, luonto puuttuu peliin. Neitoperhosia uhkaavat loiset ja taudit, ampiaiset, hämähäkit, liskot, linnut ja myös pienet, perhosia syövät nisäkkäät.

Ravinnon hupeneminen ei juuri neitoperhoa uhkaa. Aikuinen neitoperhonen imee imukärsällään kukkien mettä, mahlaa puista ja käyneitä hedelmiä. Jos loppukesästä jättää ylikypsän banaanin tai omenan puutarhapöydälle, pian sen kimpussa on ampiaisten lisäksi sinisilmäisiä siipiään elegantisti leyhyttelevä neitoperhonen.