Sähköautoja on valikoimissaan 16 automerkillä – lataaminen koetaan edelleen suurimpana haasteena

Liikenteen päästöjen leikkaamiselle on kunnianhimoiset tavoitteet. EU-markkinoille saatetun autokannan päästöjen keskitavoite on 95 g/km. Vaikka laskennassa on joitakin joustomekanismeja, ei tavoitteeseen päästä pelkästään polttomoottoritekniikkaa kehittämällä tai vaihtoehtoisilla polttoaineilla.

Asetettujen päästörajojen ylityksistä seuraavat niin kovat taloudelliset sanktiot, ettei valmistajilla ole muuta vaihtoehtoa kuin tuoda markkinoille yhä enemmän sähköisiä ratkaisuja. Käytännössä tämä tarkoittaa kasvavaa hybridi-, lataushybridi- ja täyssähköautojen tarjontaa.

Liikenteen sähköistyminen ei tarkoita sitä, että polttomoottoriautoille ei enää olisi sijaa. Esimerkiksi uusi vähäpäästöinen diesel on oiva ratkaisu moniin liikkumistarpeisiin. Hyötyajoneuvoissa ei sähköön siirrytä vielä pitkään aikaan muuten kuin korkeintaan kaupunkiliikenteessä ja lähijakelussa. Siellä dieseltekniikan kehittäminen sekä kaasu ovat kokonaisuuden kannalta olennaisimmat ratkaisut.

Myös polttokennoautot ovat tuloillaan, mutta pattitilanne tankkausinfran ja automallien kehityksen ja markkinoille tuonnin kesken pitää jarruja päällä.

Sähköautojen tarjonta ja saatavuus ja osin tätä kautta kysyntä ovat olleet aiemmin vaatimatonta. Viime vuonna ensirekisteröitäväksi tuotiin 1 897 täyssähköistä henkilöautoa, joilla saavutettiin 1,7 prosentin markkinaosuus.

Sähköisissä ratkaisuissa pääpaino on ollut ei-ladattavissa hybrideissä, joita meni rekisteriin 15 572 kappaletta ja saavutettiin 13,8 prosentin osuus kokonaismarkkinoista. Ladattavia hybridejä rekisteröitiin 5 955 kappaletta; niiden markkinaosuus on 5,3 prosenttia.

Kovin nousutahti on täyssähköautoilla. Niiden myynti kasvoi viime vuonna 144 prosenttia, ja myynnin arvioidaan tuplautuvan kuluvan vuoden aikana. Lataushybridien ja hybridien kasvuluvut ovat noin 20–25 prosentin luokkaa.

Selkeästi myydyin merkki oli automaailman ”outolintu” Tesla. Noin puolet Suomeen myydyistä sähköautoista oli Tesloja, ja myydyin malli oli Model 3. Muita suosittuja malleja olivat Nissan Leaf, Audi e-Tron sekä Hyundain Kona ja Ioniq.

Loppuvuodesta 2019 alkanut Seat Mii electricin myynti käynnistyi vauhdilla. Kahdessa kuukaudessa autoja myytiin noin 600 kappaletta. Tämä on osoitus kuluttajien kiinnostuksesta silloin, jos hinta ja tarve kohtaavat. Tilastoihin Seatit pääsevät tämän vuoden puolella, kun asiakastoimitukset pääsevät vauhtiin.

Tällä hetkellä sähköautoja on valikoimissaan 16 eri automerkillä. Joillakin on tarjolla useita eri malleja, joten valikoima kattaa yli 20 mallia eri versioineen. Esimerkiksi Toyotan mallisto pohjautuu lähes yksinomaan hybrideihin. Mitsubishin valintana ovat ladattavat hybridit, samoin Land Roverin. Myöhemmin tänä vuonna saataville tulevat Volvon, Fordin ja Mazdan ensimmäiset täyssähköiset mallit.

Odotettu uutuus on Volkswagenin ID.3, joka on saksalaisvalmistajan ensimmäinen varta vasten sähköautoksi suunniteltu malli.

Yleisin latauspistoketyyppi on muun muassa Renault ZOEssa käytettävä Type 2. Pikalatausmahdollisuutena toimii CCS. Type 2 on standardi Suomessa ja Euroopassa, joten näiden latausverkko on kattavin. Kuva: Timo Rintakoski

Autoalan Keskusliiton tutkimuksen mukaan ladattavia autoja hankkivat ensisijaisesti työsuhdeautoilijat ja yritykset sekä yksityistaloudet, jotka asuvat omakotitalossa ja joilla on myös toinen auto. Tärkeimpiä hankintaperusteita ovat yritysautoilijoilla kannustimet, yksityisautoilijoilla taas autojen vähäpäästöisyys ja kotilatausmahdollisuus.

Suurimpina haasteina koettiin kotilatausmahdollisuudet sekä julkisen latausverkon laajuus etenkin pääteiden varrella. Sähköautoilijoiden ensisijaisena toiveena on pikalatausverkoston rakentaminen siten, että pitkiä matkoja olisi vaivatonta tehdä sähköautolla. Julkisten latauspisteiden maksujärjestelmiä pidettiin työläinä ja hankalina, sillä kullakin lataustoimijalla on erilliset, kirjautumista edellyttävät sovelluksensa, eikä latausta voi maksaa tavanomaisella maksukortilla.

Sähköautoilijan on hankittava joko RFID-lätkä tai applikaatio älypuhelimeensa ja linkitettävä se luottokorttiin. Applikaatio toimii maksuttomissa pisteissä latauksen käynnistäjänä.

Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että autoilijan on syytä rekisteröityä usean palvelutarjoajan asiakkaaksi ja hankittava useampi sovellus tai RFID-lätkä, jotta hän pystyy liikkumaan mahdollisimman laajalti ilman pilkuntarkkaa ennakkosuunnittelua. Kun sen on kerran tehnyt, asiointi on sen jälkeen helppoa.

Julkisia latauspisteitä on tällä hetkellä noin 1 100, ja niiden määrä kasvaa jatkuvasti. Esimerkiksi Lapissa latauspisteitä on reilu 80, joista pohjoisin sijaitsee Nuorgamin Lomakeskuksessa.

Yleisimmät latauspistoketyypit ovat keskinopealla Type 2 ja pikalatauksella CCS. Type 2 on standardi Suomessa ja Euroopassa. Japanilaisissa ja amerikkalaisissa autoissa yleisin on Type 1. Pikalataukseen on lisäksi tarjolla CHAdeMO ja Teslan Supercharger. Lisäksi tarjolla on hitaan latauksen pistoketulppa Schuko.

Yksi sähköauton hankinnan esteistä on tutkimusten mukaan ollut latausmahdollisuudet ja etenkin kotilataus. Mitä siis tulee ottaa huomioon kotilatausta mietittäessä?

Auton mukana tuleva Schuko-kaapeli eli normaali verkkovirtalaturi on tarkoitettu tilapäiseen lataukseen, eikä sitä suositella jatkuvaan lataukseen. Lisäksi on otettava huomioon se, että sähköautoa ladattaessa ei saa käyttää minkäänlaisia jatkojohtoja.

Järkevin ratkaisu on asennuttaa kiinteällä Type 2 -kaapelilla varustettu kotilatauslaite. Tällöin latausteho on noin 13–16 A. Auto latautuu vain niin nopeasti kuin kiinteistön pääsulake antaa myöden.

Latauslaite asennetaan joko seinään tai erilliseen telineeseen pysäköintipaikalle. Tällöin asennuksessa tulee ottaa huomioon mahdollinen maakaapelin tarve. Tarvittaessa laite voidaan asentaa adapterilla lohkolämmitystolppaan. Laitteiden hinnat lähtevät reilusta 500 eurosta ylöspäin. Asennuksesta sekä kaapeloinnista ja kaivutöistä riippuen käyttövalmiin latauspisteen hinnat lähtevät noin 1 000 eurosta.

Jos ei pysty hyödyntämään esimerkiksi kauppakeskusten ilmaisia latauspisteitä, kotona lataaminen on edullisinta. Nyrkkisääntönä latauksen hinnalle kotona on sähkön hinta siirtoineen kerrottuna ladatulla kWh-määrällä.

Esimerkiksi jos 39,2 kWh:n akuilla varustetun Hyundai Konan lähes tyhjäksi ajetun akun lataa täyteen, se maksaa 0,15 euron keskihintaisella sähköllä noin 5,5 euroa. Tällä saa toimintamatkaa noin 400 kilometriä. Dieselautolla tämä tarkoittaisi noin 32 euron polttoainekustannusta.

Sähköautoa harkitsevan suurimmiksi huoliksi nousevat auton toimintamatka ja latausmahdollisuudet.

Kulutukseen ja toimintamatkaan vaikuttavat ensisijaisesti ajonopeus, lämpötila, olosuhteet sekä ajotapa. Mitä kovempaa ajat, sitä suuremmaksi kasvaa ilmanvastus ja massan liikuttamiseen tarvittava energiamäärä. Samoin kulutusta lisää vaikkapa lumipöperössä ajaminen.

Kokeiluissa on havaittu, että sähkönkulutus nousee moottoritienopeuksilla 5–6 kWh/100 km verrattuna kanta- ja paikallisteiden 70–80 km/h:n nopeuksiin. Kun pakkanen kiristyy, myös se vaikuttaa toimintamatkaan. Kovalla pakkasella sähkönkulutus voi kasvaa jopa yli 50 prosenttia ihannesäähän verrattuna. Lisäksi lämmitykselle voi laskea 1–2 kWh:n lisäkulutuksen sadalla kilometrillä. Sähköä voi säästää riittävällä esilämmityksellä.

Entä uskaltaako metsänomistaja lähteä ajelemaan 400 kilometrin toimintasäteen sähköautolla 180 kilometrin päässä sijaitsevalle metsätilalleen, jos reitin varteen ei osu julkisia latauspisteitä?

Ainakin kesäkelillä voi lähteä, mikäli ei turhia kiirehdi eikä aja kovin nykivällä ajotyylillä. Lisäksi jos periltä löytyy suko-pistoke, matka varmasti onnistuu. Mutta talvikelillä en tuota matkaa lähtisi koettamaan ilman julkisia latauspisteitä, mikäli tarkoitus on päästä metsästä takaisinkin.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 2/20.

Seinään tai muuhun kiinteän tukeen asennettavien kotilatauspisteiden hinnat alkavat vajaasta tuhannesta eurosta (plus asennus). Hintaan vaikuttavat sähköasennuksien laajuus sekä mahdollisen kaapelinkaivuun tarve. Kuva: Timo Rintakoski