Kärppä seuraa Jiipin menoa gps-pannan avulla. ”Jos Jiipiltä kysytään, se ei ole kertaakaan eksynyt. Jos minulta kysytään, se on. Mutta aina se tulee omia jälkiään takaisin.” Kuva: Hanne Manelius
Pertti Kärppä metsästää ja kokkaa saaliista juhlaruokaa ‒ yksi kypsennystapa on Pertin mielestä riistalle ylitse muiden
Ikänsä metsällä kulkenut Pertti Kärppä kuuluu kahteen eri metsästysseuraan. Kärpän kaverina metsästysreissuilla on karkeakarvainen saksanseisoja Jiippi.Tilaajalle
Pertti Kärppä ja Jiippi saattavat käydä metsällä neljä kertaa viikossa. Tällä kertaa he pyytävät Sisä-Suomen metsästysseuran mailla Laukaassa. Kuva: Hanne ManeliusLaukaan Savio-Puttolan kylällä Pertti Kärppä pysäköi autonsa peltoa reunustavan hiekkatien laitaan.
”Jaahas, Jiippi. Mitenköhän meidän käy? Saadaanko mitään?” hän juttelee pukiessaan ylleen huomioliiviä.
Takatilassa karkeakarvainen saksanseisojanarttu nuuhkii kirsu väristen talveen valmistautuvan luonnon tuoksuja.
Kärppä avaa oven ja Jiippi nousee jaloilleen. Se seisoo eleettömän tyynenä. Vain kupeista takajalkoihin leviävä hienoinen tärinä paljastaa, että mieli tekisi jo kirmata pellolle. Jos vain isäntä antaisi luvan.
”Vapaa.” Odotettu käsky tulee ja Jiippi syöksähtää autosta kuin kahvinväriseen turkkiin puettu luoti.
Lokakuun puolivälissä metsäkanalintujen pyyntikausi on Keski-Suomessa suurimmalta osalta ohi, mutta lehtokurppaa ja fasaania saa vielä pyytää.
”Meidän metsästysseura istutti tänne 70 fasaania, mutta ne tahtovat kadota jonnekin. Pedot vievät”, Kärppä sanoo.
Ikänsä metsällä kulkenut Kärppä kuuluu kahteen eri metsästysseuraan, Keski-Suomessa Sisä-Suomen metsästysseuraan ja Etelä-Pohjanmaalla Alajärven metsästysseuraan.
”Vaimo on Alajärveltä kotoisin, ja appiukko on maanomistaja. Minulla on siellä ruokintapaikka ja kyttäyskoppi. Sellainen oma pieni yksiö.”
Pertti Kärppä
Ikä? 60
Koti? Jyväskylässä
Perhe? Puoliso ja aikuinen tytär, neljä lapsenlasta
Harrastukset? Metsästys; koiraharrastus on yhteinen vaimon kanssa
Blogi? Ihanamies.fi
Some? Instagramissa ihana.mies
Suosikkiriistaa? Lehtokurppa ja pyy
Riistaresepti? Poista rusakon ulkofileistä kalvot. Suolaa fileet ja kääri niistä tuorekelmun avulla vedenpitävät, sylinterimäiset pötköt, sido päät tiukasti paistilangalla. Laita fileet sous vide -keittimeen (55 astetta) pariksi tunniksi. Poista kelmut ja paista fileisiin kaunis pinta kuumalla pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla.
Salamyhkäinen pennunvaraus
Kärpän rupatellessa Jiippi on palannut asemiin isäntänsä vierelle.
”Hakuun!”
Käskysanan kuultuaan Jiippi ryhtyy välittömästi työhön. Se käy systemaattisesti peltoa läpi kaarrellen vuoroin oikeaan, vuoroin vasempaan. Kärppä seuraa koiransa menoa tyytyväisenä.
”Sillä ei kauaa mene, kun se katselee koko pellon. Jiippi on niin kokenut, että se tietää, etteivät linnut ole tässä keskellä vaan metsän reunassa.”
Kuusivuotias Jiippi hankittiin Laihialta, Takkaloimun kennelistä.
”Tiesin, että kennelissä oli pentue, ja minun teki kovasti mieli pentua”, Kärppä aloittaa.
Vaimo toppuutteli. Perheessä oli tuolloin viisi koiraa, puolison mielestä tarpeeksi.
”Mutta minä en malttanut odottaa. Varasin pennun salaa.”
Miten minä tunnustan tämän vaimolle, Kärppä pohti. Suuttuukohan tuo kovastikin? Vaimoaan töistä hakiessaan mies avasi keskustelun.
”Kysyin, mikä olisi niin paha teko, ettet antaisi sitä minulle ikinä anteeksi.”
Virikkeitä kaipaava rotu
Kertomus keskeytyy, kun metsästä kantautuu yllättävä haukku. Kärppä vilkaisee gps-pannan vastaanotinta. Jiippi on menossa tielle päin todennäköisesti rusakon perässä. Saksanseisoja saattaa seurata rusakkoa hetken, mutta into loppuu, kun saalis katoaa näköpiiristä. Kohta koira pelmahtaakin metsästä kieli maata viistäen.
Osa metsästäjistä pitää kanakoiran koulutusta haastavana tehtävänä. Kärppä ei sanoisi näin mutta muistuttaa, että saksanseisoja on aktiivinen rotu ja kaipaa virikkeitä.
”Kun Jiippi saa tarpeeksi liikuntaa, se on kotioloissa rauhallinen. Jos se ei saa, se kyllä keksii tekemistä. Kerran se söi runkopatjan.”
Riistan hakeminen ja seisominen ovat rodulla geeneissä, mutta noutamista ja etsimistä Kärppä ja Jiippi ovat treenanneet. Jiipillä on vahva saalisvietti, joka toisinaan saa sen lähtemään riistan perään turhan innokkaasti.
”Oikeasti Jiipin pitäisi pysähtyä saaliin paetessa, joten olen vähän epäonnistunut koulutuksessa siinä kohdin. Mutta jos käsken liikaa, avanssi katoaa”, Kärppä sanoo.
Avanssilla tarkoitetaan metsästystilanteessa ja kanakoirien erikoiskokeessa tehtävää, jossa koira seisonnan jälkeen ajaa linnun ilmaan ohjaajan käskystä.
Metsästyskauden ulkopuolella Kärpän puoliso Susanna Uusitupa-Kärppä harrastaa Jiipin kanssa noseworkia. Noseworkissa koira etsii sille opetettuja kohdehajuja erilaisissa ympäristöissä.
Kuusivuotiaan Jiipin nimi juontuu purjehdusharrastuksesta ja tarkoittaa myötäkäännöstä. Kuva: Hanne ManeliusTyhjiökypsennettyä rusakonfileetä
Kun Pertti oli lapsi, kotona syötiin riistaa harva se päivä. Silloin siihen jo vähän kyllästyi. Jälkeenpäin hän ymmärsi, ettei niinkään kyllästynyt riistaan vaan tapaan, jolla siitä valmistettiin ruokaa.
”Mausteeksi pelkkää suolaa ja pippuria. Ja aina pataruokaa.”
Kärppä on intohimoinen kokki, joka haluaa nostaa riistalihan arvostuksen sille kuuluvaan asemaan.
Kotona Jyväskylän Mäyrämäessä rusakon ulkofilee on kypsynyt sous vide -kypsentimessä kahdessa tunnissa 55-asteiseksi. Sous vide on ranskaa ja merkitsee ”tyhjiössä”. Vakumoitu lihapala kypsennetään vesihauteessa erittäin tarkassa lämpötilassa.
Tyhjiökypsennin on puolisolta saatu lahja ja Kärpän mukaan riistan valmistuksessa aivan ehdoton.
”Paistinpannulla fileestä ei ikinä saa tasakypsää. Jos se on keskeltä medium, pintaosa on jo ylikypsä.”
Kärppä sitaisee ylleen nahkaisen esiliinan. Täydellisesti kypsennetty filee käy nopeasti pannulla. Paistaminen saa aikaan Maillard-reaktion, sokerien ja aminohappojen välisen kemiallisen reaktion, jonka tuotteina muodostuu ruskeita väriaineita ja aromia tuottavia yhdisteitä eli paistopinta.
Rusakon ulkofilee käy nopeasti pannulla. Tarkoitus ei ole kypsentää sitä enempää vaan saada aikaan paistopinta. Kuva: Hanne ManeliusRuuanlaittoa pitkällä kaavalla
”Tässä vaiheessa tulee aina kiire. Kotioloissa kun tekee, ei ole lautasten lämmittimiä.”
Annoksen asettelu on oma taiteenlajinsa. Ensin Kärppä levittää lautasille kotitekoista palsternakkapyreetä. Se saa seurakseen palan ulkofileetä sekä punajuurta, pikkelöityä retiisiä ja vuohenjuustomoussea. Ja pieniä, viininpunaisia helmiä.
”Maista. Maistuuko jouluiselta?”
Helmet on tehty tiputtamalla agar agarilla hyydytettyä alkoholitonta jouluglögiä tippa kerrallaan jääkylmään öljyyn.
Lauantait Kärppä pyhittää ruuanlaitolle. Silloin hän saattaa aloittaa valmistelut jo aamulla. Valmis kolmen ruokalajin illallinen nautitaan yhdessä puolison kanssa laadukkaan italialaisen amaronen kera.
”Alkuruoka ja pääruoka ovat usein riistaa. Jälkiruokasuosikkini on paahtovanukas. Kermaa ja sokeria, voiko olla pahaa?”
Tämänpäiväistä annosta Kärppä tuskin valmistaa samanlaisena toista kertaa. Hänelle reseptien kokeilu on osa ruuanlaiton viehätystä.
”Samalla oppii uutta. Nytkin tuli jälkeenpäin mieleen, että annoksen päälle olisi voinut lisätä persiljaa.”
Riistaa ja yhdistystoimintaa
Tuttavapiirissä Kärpän reseptit ovat suosittuja. Pari vuotta sitten hän päätti perustaa blogin, jonka kautta jakaisi niitä kaikille kiinnostuneille. Sitten iski tenkkapoo. Mikä blogille nimeksi?
”En millään keksinyt mieleistä. ’Riistaruokablogi’ tuntui liian tavalliselta.”
Lopulta nimen keksi – tietämättään – Pertin anoppi. ”Olin tehnyt vaimolle riistaillallisen, ja anoppini kirjoitti hänelle Facebookiin kommentin, että on sulla ihana mies. Siinä se oli.”
Riistaruuan lisäksi Kärppä käsittelee blogissaan koira-, metsästys- ja yhdistysaiheita.
”Olen ollut eri yhdistysten hallituksissa ja aktiivisena jäsenenä kolmisenkymmentä vuotta, joten yhdistystoiminnan kiemurat ovat tulleet tutuiksi. Kauppaoikeuden opiskelu antaa lainopillista pohjaa yhdistysten joskus hankaliinkin ongelmiin.”
Toisinaan yhdistysten jäsenet lähestyvät Kärppää suoraan kysymyksillään, mutta hän korostaa, ettei anna neuvoja.
”En ole lakimies. Ongelmatilanteissa kannattaa kääntyä Metsästäjäliiton lakimiehen puoleen.”
Riistalihaa tulisi Kärpän mielestä arvostaa nykyistä enemmän. ”Käytän saaliin mahdollisimman tarkkaan. Kylkiluiden väleistäkin irrotan lihan pienellä veitsellä jauhelihaksi.” Kuva: Hanne ManeliusKonstikas kosteikkoprojekti
Blogissaan Kärppä on kertonut esimerkiksi Kaijansuon kosteikkoprojektin vaiheista. Kaijansuo on Karstulassa sijaitseva, käytöstä poistettu turvesuo, jonka Sisä-Suomen metsästysseura osti Vapon huutokaupasta kolme vuotta sitten.
Seuran tavoitteena oli ennallistaa kahdeksan hehtaarin alue kosteikoksi, jota seuran jäsenet voisivat käyttää sorsastuspaikkanaan. Kesäkuussa 2020 alueen veden pintaa pyrittiin nostamaan patoamalla, ja seuraavana kesänä vesialtaiden väliin tehtiin riistapeltoja.
Tavoitteena oli houkutella kosteikolle pesimään vesilintuja Karstulan Peuralammen alueen ympäristöstä ja samalla luoda suotuisia elinympäristöjä myös kahlaajille.
”Arvelimme jo alussa, että veden pinta ei ehkä nouse riittävän ylös ja vesialue jää suunniteltua pienemmäksi. Valitettavasti pelko toteutui. Olemme kaivaneet uusia putkia, joilla pyrimme johtamaan lisää vettä kosteikkoon, mutta saa nyt nähdä.”
Parhaillaan työn alla on kirjoitus, joka käsittelee tuulivoimapuistojen vaikutusta metsäkanalintuihin. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä, että metsot ja riekot eivät hahmota tuulimyllyn valkoista tornia vaan törmäävät siihen. Loppuvuodesta aiheesta on valmistumassa laaja norjalainen tutkimus, jonka tuloksia Kärppä odottaa kiinnostuneena.
”Pyrin kaikissa blogikirjoituksissani käyttämään lähdemateriaalina tieteellisiä julkaisuja. Silloin lukijan on helppo etsiä aiheesta lisätietoa.”
Joulumetson yllätys
Jos Kärpän pitäisi mainita yksi asia, jonka hän on metsästäessään oppinut, se olisi: ”Luota koiraan, se tietää sinua paremmin.”
Viimeksi aiheesta tarjoiltiin oppitunti Toivakassa, jossa Kärppä ja Jiippi olivat metsojahdissa.
”Jiippi jäi seisomaan ja minä komensin, että mene. Mutta ei sieltä lintua lähtenytkään.”
Kärppä ehti juuri todeta Jiipille, että lintu oli varmaan poistunut paikalta jo aiemmin, kun ylhäällä puun latvassa kävi humahdus. Metso nousi siivilleen.
”Pudotin linnun ja kehuin Jiippiä, että voi miten hienoa, joulumetso saatiin. Niin eikö mitä. Toinen metso lähti samasta puusta.”
Kun Pertti Kärppä kokkailee, häneltä saattaa kulua pelkästään kastikkeen valmistukseen useita tunteja. Kuva: Hanne ManeliusArtikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2022.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
