Suurpetoa ei määritetä yhden tassunpainauman perusteella
Aktiivisia petoyhdyshenkilöitä on tällä hetkellä koko maassa 1 700.
Heikki Hartikainen (vas.) on petoyhdysmies Riistavedeltä ja Arto Tossavainen Kuopiosta. Eri alueiden petoyhdyshenkilöiden tiedot löytyvät riista.fi-sivun yhteystietohausta. Kuva: Lari LievonenPetoyhdyshenkilön tehtävänä on olla luotettava ja riippumaton riistantutkimuksen avustaja sekä tiedon kerääjä. Tätä Suomen riistakeskuksen Pohjois-Savon aluetoimiston riistasuunnittelija Matti Kervinen korosti koulutustilaisuudessa Kuopion Riistavedellä kaksi viikkoa sitten.
”Mitatuilla tarkistetuilla jälkihavainnoilla on vahvin painoarvo”, ohjeisti Kervinen.
”Jos eläimen tassunjälkeä ei saa havaintopaikasta kunnolla mitattua, älä mittaa sinne päin. Jos mittaaminen ei onnistu, ei ilmoiteta mitään lukuja. Hyvä nyrkkisääntö on mitata kolmen hyvän jäljen leveys ja ilmoittaa mittaustulosten keskiarvo.”
Ilveksen ja suden jäljistä petoyhdyshenkilö mittaa etutassun leveyden ja pituuden. Karhun ja ahman jäljistä mitataan vain etutassun leveys.
Tassun jälkiä mittaamalla voidaan saada esimerkiksi samalla alueella liikkuvat ilves- tai karhuemot pentuineen eroteltua toisistaan erillisiksi pentueiksi.
Riistakamerat nakuttavat monia suurpetohavaintoja, mutta kuvien painoarvo ei ole yhtä vahva kuin mitatun tarkistetun havainnon.
”Koskaan ei voi tietää mitä jää kuvan ulkopuolelle. Kuvasta ei voi varmasti päätellä, kuinka monta pentua karhuemolla esimerkiksi on.”
Kanta-arvioita varten kaikki viime vuoden karhuhavainnot on pitänyt ilmoittaa Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään tammikuun loppuun mennessä.
Helmikuun loppuun mennessä tehdyt susi- ja ilveshavainnot ehtivät seuraavien kanta-arvioiden aineistoksi, kun ne on kirjattu Tassuun 12. maaliskuuta mennessä.
Kervinen muistutti koulutettavia kirjaamaan kaikki suurpetohavainnot nimenomaan Tassu-järjestelmään. Oma riista -palveluun kirjatut havainnot jäävät kirjaajan henkilökohtaiseen riistalokiin eivätkä tule huomioiduiksi kanta-arvioissa.
Riistanhoitoyhdistyksissä toimii yhteensä 2 800 petoyhdyshenkilöä, joista 1 700 on aktiivisia. Vielä vuosina 2016 ja 2017 aktiivisia petoyhdyshenkilöitä on ollut yli 1 800.
Tassuun kirjattua alkuperäistä havaintotietoa petoyhdyshenkilö ei saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Yhteenvetotietoja esimerkiksi havaintomääristä voi luovuttaa.
Tassun mukaan Pohjois-Savossa tehtiin viime vuonna yhteensä 203 yksittäistä susihavaintoa. Susien pihakäyntejä oli merkitty 65. Ilveksen pihakäynneistä oli 824 kirjausta ja karhujen pihakäyntejä oli 126.
Riistakamerakuvien lisäksi Kervinen varoitti petoyhdyshenkilöitä ihmisten lähettämistä jälkien kuvista.
”Kuvien perusteella ei pidä mennä tekemään lajinmääritystä jäljen jättäneestä eläimestä. Kuvakulma ja mittakaava voivat tehdä tepposet. Yksittäisen jäljen perusteella ylipäätään ei pitäisi koskaan tehdä lajinmääritystä.”
Suurpetojen jälkien erottaminen ei ole ollenkaan helppo tehtävä, ne on helppo sekoittaa toisiinsa riippuen olosuhteista ja alustasta, millä eläin on kulkenut. Eläimen kulkua on tärkeää seurata pitemmän matkaa, jotta lajin ja yksilömäärän saa varmistettua. Susi kulkee tyypillisesti hyvin suoraviivaisesti ja saman lauman eläimet astuvat mielellään samoihin jälkiin.
”Alueilla missä ahmasta on vasta vain vähän havaintoja, sen jäljet sekoitetaan helposti esimerkiksi ilvekseen. Suden ja koiran jäljet sekoavat myös helposti.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
