Metsää palaa maailmalla runsaasti, mutta ei ainakaan vielä tavallista enempää

Viime aikojen lämpöaallot ovat saaneet metsät jällen roihuamaan ainakin Kanadassa ja Siperiassa. Kanadalaisten viranomaislähteiden mukaan maan paloalueiden pinta-ala vuoden alusta on lähes 425 00 hehtaaria.

Luvut ovat suuria, mutta eivät vielä mitenkään poikkeuksellisia. Viimeisen viiden vuoden keskiarvona paloalue on ollut 100 000 hehtaaria enemmän. Pidemmissä keskiarvoissa paloala on ollut tässä vaiheessa kesää jo yli 700 000 hehtaaria.

Pahin palotilanne on tällä hetkellä Keski-Afrikassa Angolassa. Kakkossijaa pitää Venäjä, ja kolmatta Kongon demokraattinen tasavalta. Kanada on tilastoissa vasta neljäntenä. Vaikka paloalat kaikissa maissa ovatkin suuria, eivät ne ainakaan vielä ole tavallisesta poikkeavia.

"Metsäpalokausi on pohjoisessa vasta alussa. Tämänhetkisistä tilastoista ei kannata tehdä ainakaan kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä", sanoo tutkija Ilkka Vanha-Majamaa Lukesta.

"Vasta kuukausi–puolitoista eteenpäin voidaan tarkastella tämän palokauden tilannetta tarkemmin."

Poikkeuksellisen lämpöaallon seurauksena maa on nyt monilla alueilla kuivaa. Jos helteet päättyvät ukkosmyrskyihin, voivat salamat sytyttää paloja. Kuivassa maastossa ne leviät helposti.

Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat pitkät hellejaksot lisäävät metsäpalojen riskiä kaikkialla, myös Suomessa. Laaja-alaisempikin palo on Suomessa mahdollinen, jos esimerkiksi sammutuskalustoa on toisella tehtävällä, eikä paloa saada nopeasti haltuun.

"Suomen tiheä metsätieverkosto ja vapaapalokuntajärjestelmä kuitenkin mahdollistavat sen, että sammutuskalusto saadaan nopeasti palopaikalle. Koska metsäkuviot ovat pieniä, tuli päästään usein tarvittaessa saartamaan monestakin suunnasta", Vanha-Majamaa selittää.

"Tiet ovat toisaalta myös palokäytäviä, joiden yli maapalojen on hankalaa levitä."

Lisäksi suomalainen tapa hoitaa metsiä ehkäisee laajoja maastopaloja. Eri-ikäisen, ja erikorkuisen puuaineksen poistaminen harvennuksen yhteydessä estää maastopalojen nousemista latvapaloiksi. Myös ylimääräisen puuaineksen, kuten hakkuutähteen poistaminen estää palojen leviämistä.

"Venäjällä ei pyritä kaikkia paloja ollenkaan sammuttamaankaan. Jos palo on erämaassa Siperiassa, niin suurinta osaa metsistä ei edes pyritä sammuttamaan. Se olisi kallista puuhaa ja kalustoa jouduttaisiin siirtämään kaukaa, eikä siihen aina ole resursseja. Ajatus on se, että metsää riittää muutenkin"

Metsäpalot aiheuttavat savukaasujen ja aineellisten vahinkojen lisäksi valtavan määrän ilmakehään vapautuvaa hiilidioksidia. Luonnontilassa olevan metsän paloista syntyviä päästöjä ei kuitenkaan ole kovin mielekästä verrata ihmisen aiheuttamiin päästöihin.

"Metsäpalo on osalle metsätyypeistä luonnollinen osa kiertoa, ja tärkeää luonnon monimuotoisuudelle. Esimerkiksi Suomessa tällä hetkellä metsää palaa vähemmän, kuin monimuotoisuuden kannalta olisi optimaalista."

Palojen sammuttaminen on kallista ja hankalaa, sillä niin Kanadassa kuin Siperiassakin on vielä paljon luonnontilaisia metsiä. Metsäpalot kuuluvat luontaisesti näiden metsien kiertokulkuun, ja luonnonolosuhteissa metsät palavat kasvupaikkatyypistä riippuen suhteellisen säännöllisesti. Palon jälkeen ne kuitenkin kasvavat takaisin jälleen sitomaan hiiltä.

Kokonaan eri asia ovat ihmistoiminnan aikaansaamat palot, esimerkiksi Amazonilla ja Indonesiassa.

"Jos sademetsää poltetaan tarkoituksellisesti laidun- tai viljelymaaksi, niin ei siitä oikein mitään positiivista voi sanoa ainakaan metsien monimuotoisuuden ylläpitämisen kannalta."