Vanhojen turvetuotantoalueiden metsitys onnistuu tuhkalannoituksella

Luonnonvarakeskus Luke kertoo, että turvetuotannon alta paljastuvia suonpohjia on jo nyt noin 50 000 hehtaaria, ja lisää vapautuu 2 500–3 500 hehtaaria vuodessa. Etelä- ja Keski-Pohjanmaan osuus tästä on reilu kolmannes.

Suoalueiden tärkein jälkikäyttö on metsätalous. Muita vaihtoehtoja ovat maatalous, uudelleen soistaminen tai kosteikon perustaminen.

"Männyn kasvatuksen lisäksi koivun tai energiapajun kasvatus suonpohjilla kiinnostaa", erikoistutkija Jyrki Hytönen kertoo.

Luke ja Suomen metsäkeskus pyrkivät parantamaan suonpohjien käyttöä Fenix – Suonpohjille uusi elämä -hankkeessa. Tarkoituksena on saada suot jälkikäytön piiriin ja vähentää samalla vesistökuormitusta ja edistää hiilen sidontaa ilmakehästä puubiomassaan.

Luken mukaan suonpohjalle saadaan oikeilla menetelmillä syntymään hyväkasvuinen metsä: maan epätasapainoinen ravinnetila voidaan korjata tuhkalannoituksella.

Suonpohjien metsittäminen hillitsee ilmastonmuutosta, sillä kasvava puusto ja muu kasvillisuus sitovat hiiltä tehokkaasti. Myös ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin vähenee.

"Ravinteiden kierrätys, tässä tuhkan sisältämien ravinteiden muodossa, on kiertotaloutta parhaimmillaan.  Kun turpeennostoalueet ennallistetaan metsiksi, myös luonnon monimuotoisuus lisääntyy ja mahdollisuudet virkistyskäyttöön, kuten metsästykseen, voivat parantua", toteaa Hytönen.