Lukijalta: Metsäkeskustelu on yksipuolista

1976 ylioppilaskeväänä hankin historian arvosanan laskun lukion päästötodistukseen mainitsemalla tentissä, että noinkohan Neuvostoliiton ydinohjukset ovat maailmanrauhan tae ja lieneekö Neuvostoliitto enää on kauaa pystyssä. Edistyksellinen historianopettajani rankaisi taantumuksellista. Silloin(kin) kulttuuriväki, opettajat, toimittajat sekä ympäristöliike olivat edistyksellisiä yhtenä rintamana. Rintamasta poikkeavat taantumukselliset voimat vaiennettiin.

Maria Ohisalo ja Panu Halme vaativat totuudessa pysymistä (MT 11.4.). Kuten he toteavat, valtaosa maisemasta oli ennen ihmisen vaikutusta eri-ikäisrakenteista. Kuusi uudistui valopuiden koivun ja männyn alle. Oli siis vallitsevasti kaksi ikäjaksoa samassa metsässä. Suuret vanhenevat valopuut ja niiden alla nuori kuusijakso.

Kuuset kasvoivat ja valloittivat metsän. Jossain lähti salamaniskusta metsäpalo ja se paloi niin kauan, kuin kuusivaltaista metsää riitti – usein läänimittakaavan verran. Palon jäljiltä metsä uudistui säästyneiden valopuiden tuottamalla siemenellä yhtenä jaksona, tasaikäisenä. Eli "jatkuva kasvatus" on luonnoton menetelmä.

Jossain vaiheessa 1990-lukua riensin vihreisiin osaltani avittamaan puoluetta toimimaan ympäristön hyväksi. "Kyllähän meillä teitä ympäristöasiantuntijoita on ennestäänkin. Emme vain voi kertoa ympäristöasioista teitä tyydyttävän monimuotoisesti, koska menettäisimme äänestäjiä."

Sisältäpäin tutustuminen vihreään ideologiaan aiheutti jatkuvan oksettavan olon. Jätettyäni vihreät pystyin toimimaan aidosti ympäristön hyväksi erilaisissa asiantuntijatehtävissä.

Simo Hanneliuksen väittämä, että vihreiden ja ympäristöjärjestöjen ylläpitämä metsäkeskustelu valtamediassa on ollut yksipuolista, on surullisen totta (MT 4.4.).

Pauli Tapio Kolmonen

metsä- ja ympäristöalanasiantuntija

Hyvinkää