15-vuotias lännenpiippuköynnös kohoaa korkeuksiin vanhan torpan uunien paikalle muuratulla tasanteella. Liisa Osmalan takana vanhan tahkon kivi ja vesisäiliö. Kuva: Ritva Tuomi
Metsänvartijan torpan puutarhassa pääosassa ovat 150-vuotiaat lehtikuuset – miljöön kruunaa Liisa Osmalan romusta hitsaama taide
Tiitun torppa Joroisissa on entinen valtion metsänvartijan tila, johon kuuluu myös neljä hehtaaria metsää. Puistomaista puutarhaa hoitaa Liisa Osmala, joka osti tilan edesmenneen miehensä kanssa 2000-luvun alussa.Tilaajalle
Entisen metsänvartijan tilan pihapiiristä Joroisissa on kehittynyt reilussa 20 vuodessa laaja, puistomaisen upea puutarha, joka on ollut myös avoinna yleisölle. Kuva: Ritva TuomiHuutokauppailmoitus vanhasta hirsitalosta Joroisissa herätti Liisa Osmalan ja hänen miehensä Pentti Tanskasen kiinnostuksen vuonna 2002. Valtion metsänvartijan torppa vuodelta 1880 ja sen villiintynyt pihapiiri saivat heistä uudet omistajat. Samana syksynä tehtiin jo uuden talon pohjatyöt.
”Piha oli silloin vain muutaman sadan neliömetrin kokoinen. Nyt 6 500 neliömetrin tontista on hoidettua, puistomaista puutarhaa noin 4 000 neliömetriä”, Liisa Osmala kertoo.
Pihaa ympäröi noin neljän hehtaarin suuruinen sekametsä.
Kunnostusprojekti alkoi vanhan torpan hirsien siirrolla pihan perälle ennen uuden talon rakentamista. Metsänvartijan torpan hirsistä Pentti rakensi uuteen kotiin rungon ja tuvan ja sai niistä materiaalia myös esimerkiksi saunaan ja autotalliin.
Pihalta pariskunta raivasi pois puita ja puskia. Suuret kannot kaivettiin ylös. Niistä Liisa teki ympäristötaidetta metsänreunaan, jossa kannot ovat saaneet harmaantua rauhassa vuosien myötä.
Täällä asuu
Tiitun torppa Joroisissa on entinen valtion metsänvartijan tila, johon kuuluu myös neljä hehtaaria metsää
Puistomaista 4 000 m²:n puutarhaa hoitaa Liisa Osmala, joka osti tilan edesmenneen miehensä kanssa 2000-luvun alussa
Liisa Osmalan lempikasveja ovat viuhkamaiset sirot Adiantum-suvun saniaiset. Kuva: Ritva TuomiViisitoista lehtikuusta
Pentti toivoi pihalle marjapensaita ja omenapuita, mutta muilta osin Liisa sai päättää puutarhasta.
”Pentti sanoi, että tee sinne puutarhaan kaikkea sitä, mitä ei naapurin puutarhassa ole.”
Kokonaisuuden kypsyttely vei aikaa, sillä kaikki piti tehdä vanhojen puiden ehdoilla.
”Vaikka olin jo lapsena innostunut kotini kukkapenkeistä, minulla ei aluksi ollut riittävästi tietoa sopivista kasveista.”
Puutarhassa on viisitoista 150-vuotiasta lehtikuusta, joiden ympärysmitta on yli kolme metriä. Voi vain kuvitella, miten paljon puut imevät voimaa maaperästä.
Taidetta harrastava Liisa lähti rakentamaan maisemaa. Isolle pihalle mahtui erilaisia alueita, jotka avautuvat katsojalle joko puistomaisena kokonaisuutena tai mielenkiintoisina yksityiskohtina.
Tiedon lisääntyessä puutarha vei mennessään. Alue kerrallaan valmistui käsityönä ja lähes pelkästään pariskunnan omin voimin.
Saniaisia Liisa Osmala siirsi metsänvartijan torpan seinustoilta penkkeihin ympäri puutarhaa. Kuva: Ritva Tuomi
Päivänliljat ovat helppohoitoisia, pitkäikäisiä ja näyttäviä perennoja. Kuva: Ritva TuomiHarrastus ja elämäntehtävä
Pariskunnan yhteinen unelma jäi Liisan varaan, kun Pentti sairastui ja kuoli kahdeksan vuotta sitten.
Lapset ja muu suku sekä pienellä paikkakunnalla myös naapuriapu ovat sen jälkeen olleet korvaamattomia ison talon ja sen puutarhan hoidossa.
Eläkkeelle jäätyään Liisa on panostanut puutarhaan entistä enemmän. Hän kertookin sen olevan sekä harrastus että elämäntehtävä.
Puutarhakierroksella pääsemme näkemään vanhan torpan paikalle rakennetun kukkatarhan. Sen kruununa kiipeilee jo vajaassa kymmenessä metrissä 15-vuotias lännenpiippuköynnös.
Tuonelaksi nimeämäänsä paikkaan Liisa on istuttanut varjoyrttiä, kevätkaihonkukkaa, särkynyttäsydäntä, sulkasaniaista ja kotkansiipeä. Tuonela on vanhan torpan makuukammarin paikalla. Siellä hoidettiin ennen muinoin metsänvartijan perheen keuhkotautisia jäseniä.
”Hyötytarhassa olen kasvattanut perunan ja porkkanan lisäksi muun muassa kurkkua, punajuurta, sipulia ja maa-artisokkaa”, Liisa kertoo kierroksen jatkuessa.
Omenapuissa roikkuu puuhellan erikokoisia metallisia renkaita. Taidetta vai tarkoituksenmukaisuutta?
”Hellanrenkaat painavat alas omenapuun oksia, jotta ne kukkivat paremmin.”
Vanhat puuhellan metallirenkaat ovat mainio paino omenapuun oksien taivuttamisessa. Kuva: Ritva Tuomi
Pienin kuunliljalajike ´Blue mouse ears´ on yksi Liisan puutarhan monista kasveista. Kuva: Ritva Tuomi
Vaalea ohotanmaruna tuo valoa ympäröivään vihreään maisemaan. Kuva: Ritva TuomiPaljon antanut ja ottanut
Liisa kertoo miehensä Pentin tykänneen näyttävistä, isokukkaista kasveista. Hän itse taas ihailee enemmän pienikukkaisia lajeja ja lajikkeita.
Viimeisin osio puutarhassa on pari vuotta sitten perustettu ruusutarha, joka lähti lahjaksi saadusta valamonruususta. Lehtikuusten neulaset toimivat katteena niin ruusuille kuin monille muillekin kasveille.
”Lehtikuusten oksia raivatessa tarvitaan sekä nöyryyttä että vahvaa selkää”, Liisa naurahtaa ja kertoo, että kesän 2010 Asta-myrskyn jälkeen pudonneita oksia oli kerättävänä satoja.
Puista pudonneita oksia ja pensaiden risuja varten on polttopaikka, joka on Liisan mukaan puutarhan tärkein paikka.
Kymmenen viime vuoden aikana Tiitun torppa on ollut useamman kerran mukana Avoimet puutarhat -tapahtumassa. Muutama vuosi sitten Liisa kärräsi ennen tapahtumaa 12 kottikärryllistä pudonneita oksia kivistä rakennetulle nuotiopaikalle.
Liisa Osmala on esitellyt puutarhaansa lukuisat kerrat myös tilauksesta vierailijaryhmille.
Liisa tutkii penkkiä, jonne hän istuttaa kasvit väliaikaisesti ennen niille valittua paikkaa. Taustalla ovat rastasverkolla suojatut pensasmustikat. Kuva: Ritva Tuomi
Kesäkanat tuottavat iloa, vaikka ne eivät olekaan kovin seurallista sorttia. Kuva: Ritva TuomiItse tehtyä taidetta
Kierroksemme jatkuu kantopuutarhan kautta pihan keskiöön, josta katse hakeutuu kahteen kunnostettuun aittaan sekä vanhaan vinttikaivoon.
Aittojen takana ovat Liisan kesäkanat sekä puille ”pilkepilttuu”, joka on rakennettu sorapatjan päälle kiviä, kattohuopaa, vanhoja lattialankkuja ja kuutiometrin kokoisia perunalaatikoita hyödyntäen.
”Kaikki mahdollinen kierrätetään täällä.”
Puutarhassa riittää katseltavaa. Romuhitsauskurssin tuloksena pihalta löytyy puutarhurin itse tekemiä ötököitä ja muita koristeita. Aittojen seinille saattaa päätyä kesän ajaksi myös muutamia talven aikana maalattuja tauluja.
Itse tehtyä taidetta ovat myös betonilla päällystetyt mallinuket kuten Tiitun Anni, joka sai nimensä ensimmäisen metsänvartijan tyttären mukaan. Patsaan hiuksina ja hameena kasvaa valtoimenaan suikeroalpia.
Elinvoimainen vanha piha kukoistaa Liisa Osmalan käsissä. Puutarhan perusviesti on rauhoittuminen ja tässä hetkessä eläminen.
”Kun olen pihalla, olen aina tyytyväinen ja onnellinen. Kuitenkin nyt tavoitteenani on löytää uusi torppari työtäni jatkamaan.”
Liisa Osmalan hitsaamat ötökät on tehty vanhoista, ruostuneista työkaluista. Kuva: Ritva Tuomi
Liisan taiteileman Tiitun Annin hiuksina ja hameena kasvaa suikeroalpia. Kuva: Ritva Tuomi3 x puutarha
Liisa Osmala, mikä on lempipaikkasi pihalla? ”Koko puutarha on lempipaikkani.”
Onko sinulla lempikasveja? ”Adiantum- eli hiussaniaiset.”
Mikä palkitsee puutarhurin? ”Kun saa jonkin kasvin pelastettua ja näkee sen kasvavan.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2025.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
