Metsähallituksen metsänhoitoesimies Ville Väärälä toimi Ranuan Mätäskairan kulotuskohteen työnjohtajana. Kuva: Kari Lindholm
Kulottaminen on työlästä ja vaatii huolelliset esivalmistelut ‒ Miksi Metsähallitus silti kulottaa?
Kulottaminen vaatii paljon työvoimaa, joten se on melko kallis työlaji. Valtion mailla kustannukset ovat noin 350 euroa hehtaarille.Tilaajalle
Hakkuutähteet sytytetään nestekaasupolttimella useista kohdista yhtä aikaa. Tulta sytyttää Metsähallituksen metsuri Timo Davidila. Kuva: Kari LindholmAlkukesän puuskittainen tuuli riepottelee männynlatvoja Ranuan Mätäskairassa 9. kesäkuuta 2021.
Kevättalvella hakatulla 12 hehtaarin kokoisella aukolla seisoo kymmenkunta Metsähallituksen oransseihin liiveihin pukeutunutta metsäammattilaista ja pitelee kiinni lippalakeistaan.
Porukan tavoitteena on punakukon päästäminen hakkuuaukolle.
”Jos tuuli tästä vielä yltyy, tulta ei tohdi sytyttää”, huolestuu säätietoja vilkuileva Metsähallitus Metsätalous Oy:n metsänhoitoesimies Ville Väärälä.
Kulotuksen valmistelevat työt tehtiin edellisinä päivinä. Paikalle tuotiin palontorjuntakalustoa eli polttomoottorilla toimivia korkeapainepumppuja, niille riittävästi polttoainetta sekä 650 metriä paloletkua.
Paikalla on myös muutama mönkijä sekä kameralla varustettu drooni, jolla palon etenemistä on helppo tarkkailla ilmasta.
Kivinen kaivuu-urakka
Vuoden 2021 kuivan kevään ja alkukesän takia vedenottomontut eivät täyttyneet, joten sammutusvesi pumpataan kilometrin päässä sijaitsevasta järvestä.
”Vettä joudutaan pumppaamaan ylämäkeen. Saa nähdä, kuinka pumpuissa riittää teho”, Väärälä pohtii.
Vesimonttujen lisäksi kulotuskohteen ympärille kaivettiin kaivinkoneella palokujat, joiden tarkoituksena on estää tulen leviäminen ympäröivään metsään.
Erittäin kivisen maan takia palokujien kaivuussa hieman epäonnistuttiin, ja ne jäivät turhan kapeiksi. Kujille on jäänyt puun juuria, joita pitkin tuli voi levitä.
Palokujat tulisi kaivaa 4–5 metrin levyisiksi, eikä niille pidä jättää lainkaan humusta tai muuta palavaa ainesta.
Ennen tulen sytyttämistä palokujia ja kulotusaluetta reunustavaa metsää kastellaan paloruiskuilla. Tuuli ja kesäkuinen auringonpaahde haihduttavat vettä, joten kastelua ei kannata aloittaa liian aikaisin.
Alkukesän työlaji
Säätiedotus ennustaa saderintamaa ylihuomiseksi. Sade helpottaisi jälkivartiointia.
”Tuuli on vieläkin turhan voimakas, mutta jos sade ehtii kastella alueen, kulotusta joudutaan lykkäämään jopa seuraavaan kesään”, Ville Väärälä aprikoi.
Iltapäivällä puuskat rauhoittuvat tasaisemmaksi puhallukseksi, ja Väärälä käskee kulotuksen käyntiin.
Dosentti, metsäntutkija Risto Jalkanen Rovaniemeltä muistuttaa, että uudistamisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että kulotusala on kuivunut läpikotaisin.
”Siksi metsänhoidolliset kulotukset pitää tehdä alkukesällä tai viimeistään heinäkuun alussa. Elokuussa vettä sitovat heinäkasvit ja yökaste estävät tehokkaan palamisen.”
Mikäli palaminen jää vajaaksi, taimikon kasvu yleensä taantuu, jolloin kulotuksesta on metsätalouden näkökulmasta enemmän haittaa kuin hyötyä.
”Toki palaminen houkuttelee paikalle erilaisia hyönteis- ja kasvilajeja, jotka lisäävät palaneen alueen luonnon monimuotoisuutta”, Jalkanen sanoo.
Sytytys tuulen alta
Kulotus aloitetaan aina tuulen alta, jotta tuli etenee hitaasti vastatuuleen ja palaminen on perusteellista. Myötätuuleen tehty kulotus etenisi liian nopeasti ja pelkästään nokeaisi maastoa.
Metsähallituksen nestekaasupulloja mukanaan raahaava työporukka sytyttää rutikuivan kuntan useista kohdista yhtä aikaa, jolloin palo etenee rintamana.
Ensimmäiset liekit ja savuntuprahdukset kiihdyttävät kulottajien pulssia. Nyt homma on vietävä loppuun asti, sillä tästä hetkestä ei ole enää paluuta.
Pian lieskat leimuavat korkeina. Kohta tuli nielaisee myös hakkuuaukolle jätetyt säästöpuuryhmät.
Palavat tervaskannot peittävät hakkuuaukon mustaan savuun.
Kohdetta sytytetään myös laidoilta, josta palo etenee kohti keskustaa. Myös tällä keinolla ehkäistään palon karkaamista reunustavaan metsään.
Kun palaminen pääsee vauhtiin, kulotuskohteelta nousevat savupatsaat saattavat näkyä kymmenien kilometrien päähän. Kuva: Kari LindholmHelpotti uudistamista
Vielä 1960-luvulla kulottaminen oli Pohjois-Suomessa tärkein metsänuudistamisen työlaji. Sittemmin se korvattiin koneellisilla maanmuokkauksilla.
Sodanjälkeisten suurhakkuiden vuosikymmeninä valtionmailla kulotettiin enimmillään jopa 30 000 hehtaaria kesässä.
”Sillä seurauksella, että niissä kasvaa hyvälaatuista metsää”, Jalkanen huomauttaa.
Metsävaltion esimerkkiä seurattiin myös Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan yhteis- ja yksityismetsissä. Takavuosikymmeninä kulotuksen tuottamia savupatsaita näkyi taivaalla tuhkatiheään.
Risto Jalkasen mielestä kulotus olisi erittäin hyvä uudistamismenetelmä myös yksityismailla, kunhan kohde vain on kulotukselle sopiva.
Tuloksena laadukas taimikko
Yksityismailla kulottaminen vaatisi yleensä tilojen yhteishankkeita, jotta pinta-alat olisivat riittävän suuria. Ilman yhteistyötä tilarajat tulevat nopeasti vastaan, mutta yhteishankkeissa voitaisiin polttaa kokonaisia kangasmaita kerralla.
”Mikäli kohde sijaitsee vetisten soiden ympäröimässä metsäsaarekkeessa, se voidaan polttaa hevosenkengän muodossa ja sytyttää ympäriltä”, Jalkanen sanoo. ”Silloin jälkivartiointikin on helpompaa.”
Kulotuksen, kevyen maanmuokkauksen ja konekylvön avulla syntyvä männyntaimikko on Risto Jalkasen mukaan yleensä terveempi ja laadultaan parempi kuin muilla menetelmillä aikaansaatu.
”Kylvön vaihtoehto on istutus, jolloin taimikko saadaan nopeammin liikkeelle ja varttumaan hankirajan yläpuolelle suojaan lumihomeelta.”
Tuhka lannoittaa puustoa
Vaikka kulotus on tehokas keino hyvälaatuisen mäntymetsän aikaansaamiseksi, menetelmä ei sovi joka paikaan.
Kulotus toimii parhaiten sekapuustoisilla kangasmailla, joiden kosteus on keskitasoa. Kuivat kankaat palaisivat sillä seurauksella, että ravinteet häviäisivät. Kosteilla kankailla kulottaminen on ravinteikkuuden takia turhaa.
Turvemaita ei kuloteta, koska niiden sammuttaminen olisi ylivoimaista.
”Kulotuksessa hakkuutähteet ja osa humusta palavat. Emäksinen tuhka lannoittaa aluetta ja vähentää happamuutta. Ravinteet sitoutuvat maaperän kolloideihin ja puuston käyttöön kymmeniksi vuosiksi”, Jalkanen selostaa.
Mustanpuhuva kulotusaukea imee auringon säteilyä, joten metsänpohjan lämpöolot kohenevat taimikon ensimmäisinä kasvuvuosina.
Kulottaminen vaatii paljon työvoimaa, joten se on melko kallis työlaji. Valtion mailla kustannukset ovat noin 350 euroa hehtaarille, jos mitään yllättävää ei tapahdu.
Mätäskairan kohteella sammutusvettä kuljettava letkulinjasto oli 650 metrin mittainen. Palokujat olivat jääneet turhan kapeiksi. Kuva: Kari LindholmKulotus levisi metsäpaloksi
Kulottaminen on luvanvaraista. Luvan myöntää paikallinen palo- ja pelastuslaitos. Koska kulotukset tehdään yleensä metsäpalovaroituksen aikana, tulen käsittelyssä vaaditaan erityistä huolellisuutta.
Kulotusporukan johtajaksi on pestattava metsäammattilainen, jolla on aiempaa kokemusta tästä työlajista. Kulotuksesta tehdään vielä etukäteisilmoitus pelastustoimelle samana päivänä, jolloin se on määrä aloittaa.
Kansalaisten turhien hätäkeskussoittojen vähentämiseksi kulotuksesta kannattaa tiedottaa myös tienvarsikylteillä. Kulotuksesta nouseva savu näkyy kymmenien kilometrien päähän.
Jälkivartiointiin pitää varata riittävästi työvoimaa vähintään seuraavan vuorokauden ajaksi. Seuraavana aamuna palopesäkkeet saavat usein uutta puhtia tuulesta, mikä vaatii vartijoilta valppautta.
Mätäskairassa kytenyt tuli levisi kovan tuulen takia alueen viereiseen metsään, jota paloi hehtaarin verran 12. kesäkuuta.
Metsäpalo sammutettiin Metsähallituksen omana työnä. Vesisade kasteli alueen samana iltana, ja sammutuskalusto kerättiin kohteelta neljä päivää myöhemmin.
Metsähallitus kulottaa jälleen
Usean vuoden tauon jälkeen valtionmailla on ryhdytty taas kulottamaan. Metsähallituksen tavoitteena on kulottaa vuosittain 300 hehtaarin verran. Kohteet painottuvat Lappiin, jossa kulotustavoite on 250 hehtaaria.
Luonnonhoidollinen kulotus tähtää palanutta puuta vaativien eliölajien elinympäristöjen ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen, kun taas metsänhoidollinen kulotus tähtää metsänuudistamisen tehostumiseen ja puuston kasvun lisäämiseen.
Luonnonhoidollisessa kulotuksessa palotuloksen ei tarvitse olla niin perusteellinen kuin metsänhoidollisessa kulotuksessa, joten maaperän ei tarvitse olla yhtä kuivaa.
Valtionmailla luonnonhoidolliset kulotukset tehdään käytännössä samalla tavalla kuin metsänhoidolliset kulotukset, eli uudistamisen kannalta lopputulos on yhtä hyvä kuin metsänhoidollisessa kulotuksessa.
”Onhan palokalusto ja työvoima jouduttu viemään kohteille, joten mikseipä työtäkin tehtäisi kunnollisesti, kun siihen on mahdollisuus”, Ville Väärälä sanoo.
”Lapissa luonnonhoidollinen kulotus auttaa myös metsän uudistamista. Sopivia kulotuskohteita kannattaa suunnitella siinä mielessä, saisiko niissä useampia hyötyjä samalla kertaa.”
Rahoitus valtionmaiden kulotuksiin tulee Metsähallitus Metsätalous Oy:n luonnonhoitoon tarkoitetuista varoista. Kulotus ei tule yhtä kalliiksi kuin yksityismetsissä, koska kalusto on omaa ja työvoimalle maksetaan kuukausipalkkaa joka tapauksessa.
Mukaan Metkaan?
Metsänhoidollinen kulotus on näillä näkymin tulossa mukaan metsänhoidon tuettaviin työlajeihin uudessa Metkassa eli metsätalouden määräaikaisessa kannustejärjestelmässä.
Hallituksen lakiesitys nykyisen Kemera-tukijärjestelmän korvaavasta Metkasta on tarkoitus antaa eduskunnalle ensi syksynä. Metkan voimaantulon ajankohta on vielä auki.
Metka-työryhmän esityksen mukaan kulotustuen ehtona olisi säästöpuiden jättäminen uudistusalalle ja niiden polttaminen.
Säästöpuuryhmän polttaminen on uudistusalueen kulotusta helpompi keino saada metsään palanutta puuta siitä riippuvaisille lajeille. Säästöpuiden polttamisesta kerromme lisää Aarteen numerossa 7/2022.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2022.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
