Miksi energiapuun kauppa ei kuumene?

Sota Ukrainassa ja siirtyminen fossiilisista polttoaineista uusiutuviin on saanut meidät huolestumaan energian riittävyydestä. Lehdet kertovat sähkön kallistumisesta, ja oma sähkölasku vahvistaa tiedon. Klapi on käynyt kaupaksi kotitalouksille ennennäkemättömällä vauhdilla.

Miten reagoivat energiapuumarkkinat, kun hakevirta Venäjältä Suomeen katkesi ja pitäisi alkaa varautua jo myös talven 2023–24 lämmityskauteen?

Kysyntää puupolttoaineille luulisi riittävän, kun venäläistä fossiilienergiaa ja sähköä ei itärajan yli enää tuoda.

Vaikka kotimaisen puuenergian roolin odotettiin vahvistuvan Euroopan rauhan järkyttyä, tästä ei ole vielä selkeitä merkkejä nähtävillä.

Hieman yllättävää on se, että Luonnonvarakeskuksen tilastot paljastavat kotimaisen energiapuun kauppa- ja hakkuumäärien jääneen alkuvuonna jälkeen aiemmista vuosista. Energiapuun hakkuumäärät ovat olleet aiemmin kasvussa, mutta kuluvan vuoden tammi-heinäkuussa ne hieman laskivat edellisvuoteen verrattuna.

Hakkuissa kausivaihtelut ovat luonnollisia. Puukauppamäärissäkin vaihtelua ilmenee esimerkiksi varastotilanteiden vuoksi, mutta ne ovat heikommin ennustettavissa. Tilastojen perusteella kuluvan vuoden kahtena ensimmäisenä neljänneksenä energiapuuta ostettiin selvästi vähemmän kuin vuotta aiemmin. Ylikuumenevaksi povatusta energiapuun kaupasta eivät kerro myöskään energiapuun tilastoidut hinnat, vaikka pientä nousua erityisesti hankintakauppahinnoissa olikin nähtävissä.

Mistä odotuksiin nähden alavireisenä käynyt energiapuun kauppa ja vähäisemmät hakkuumäärät sitten johtuvat? Eikö ensi talveksi ennustettu energiakriisi huoleta energia-alan toimijoita? Syitä ilmiölle voidaan vain arvailla, eivätkä tilastot anna vastauksia. Arvoitukseksi jää sekin, paljonko energiapuuta alan toimijoilta löytyy jo varastoituna tulevan talven pakkasia odottamassa.

Energiapuumarkkinoita ennustettaessa on tärkeää muistaa, ettei poltettu puu tule aina suoraan metsästä. Energiapuun kauppa- ja hakkuutilastot kuvaavat vain suoraan metsästä hankitun energiapuun määrää eli energiapuutermein metsähakkeeksi päätyvää puuta. Lämpö- ja voimalaitoksissa palava metsähake kattaa kuitenkin vain vajaan viidenneksen puupolttoaineiden kokonaiskäytöstä. Pääosassa ovat metsäteollisuuden sivutuotteet ja jäteliemet, vaikkei hakettakaan sovi väheksyä.

Lämpö- ja voimalaitoksissa palavan metsähakkeen raaka-aineesta yli puolet on metsänhoidollisten hakkuiden yhteydessä kerättävää pienpuuta.

Energiapuun korjuumäärät ovat sidoksissa teollisuuspuun hakkuisiin. Uudistushakkuilta kerättävät hakkuutähteet muodostavat yli neljänneksen poltetusta metsähakkeesta.

Niinpä energiapuun hankinta ja käyttö toteutuvat isoilta osin metsäteollisuustuotannon ehdoilla. Suuret teollisuuspuun hakkuut tuottavat myös paljon hakkuutähdettä polttoon.

Suomessa on palanut energiaksi lähes poikkeuksetta vain sellaista puuta, jolle ei olisi muuta käyttöä. Puuenergiasta on kehittynyt paitsi yksi Suomen huoltovarmuuden ylläpitäjistä myös tärkeä osa puuraaka-aineen täysipainoisesti hyödyntävää metsäteollisuutta.

Kallistuvan energian on epäilty vaikuttavan niin, että energiateollisuuden kilpailu- asema vahvistuisi ja metsäteollisuudelle jalostuskelpoista puuta päätyisi jatkossa lämmityskattiloihin. Tilastot kertovat energiapuun ja kuitupuun välisen hintaeron kaventuneen. Viime aikoina energiapuupinojen päitä on tarkkailtu, näkyykö niissä mitoiltaan ja laadultaan teollisuuspuulta vaikuttavia pöllejä.

Toisaalta paitsi energiapuun myös teollisuuspuun hakkuut ovat tilastojen perusteella jääneet kuluvan vuoden tammi-heinäkuussa viisi prosenttia edellisvuoden määristä.

Venäläisen puun tuonnin tyrehtymisen jälkeen puumarkkinat ovat muuttuneet, eikä tilanne ole niin mustavalkoinen kuin voisi kuvitella.

Leijonanosa Suomeen idästä virranneesta puusta on ollut koivukuitua, ja omista havupuuvaltaisista metsistämme sellaista koivukuidun määrää tuskin irtoaa. Itätuonnin päättyminen saattaakin johtaa tilanteisiin, joissa yhä heikompilaatuisille korjuukohteille löytyy kysyntää energiapuun ohella myös metsä­teollisuuden raaka-aineena.

Sellun maailmanmarkkinatilanteen huomioon ottaen metsäteollisuusyritysten ensisijainen tavoite on varmasti puumassateollisuuden tehtaiden puuhuollon turvaaminen ja pitäminen tuotannossa.

Nähtäväksi jää, miten nyt markkinoilla tapahtuvat muutokset lopulta vaikuttavat metsänomistajan puukauppatuloihin. Epävarmassa markkinatilanteessa varmaa on se, että niin teollisuuspuun kuin energiapuunkin hintakehitykseen vaikuttavat yhä kasvavat korjuu- ja kuljetuskustannukset.

Puupolttoaineiden hankintaketjut ovat energiaintensiivisiä, eli energiapuun korjuun ja kuljetuksen kasvavat polttoaine­menot heikentävät korjuun kannattavuutta.

Kustannuskehitys vaikuttaa osaltaan siihen, missä määrin puupolttoaineet ovat tulevaisuudessa kilpailukykyinen energialähde vai tuotetaanko lämpö tulevaisuudessa jotenkin muuten.

Ilmaston kannalta vaihto­ehdon toivoisi olevan jokin muu kuin kivihiili, jonka kulutus Tilastokeskuksen mukaan nousi kuluvan vuoden ensimmäisellä puolikkaalla 12 prosenttia. Toisaalta tuuli­voimaloita nousee vauhdilla, ja aurinkopaneelitkin ovat tehneet kauppansa.

MMM Tuomas Niinistö on Luonnonvarakeskuksen yliaktuaari.