Rannikon kaloille pitää taata kuturauha – lisääntymisaikaisten ja tarkasti rajattujen rajoitusten tulisi muodostaa tärkeä osa kalastuksen säätelyä

Yksi rannikon kalastuksen säätelyn keskeisistä tavoitteista tulisi olla kalojen kuturauhan turvaaminen.

Näin todetaan Luonnonvarakeskus Luken julkaisemassa asiantuntija-arviossa, joka koskee rannikon kalalajien kalastuksen säätelyn kehittämistä.

Kehitys on johtanut siihen, että entistä suurempi osa saaliista pyydetään sesonkiluontoisesti silloin, kun se on helpoimmin saatavilla eli yleensä kutuaikana.

Lisääntymisaikaisten, hyvin toteutettujen ja tarkasti rajattujen rajoitusten tulisi muodostaa tärkeä osa alueellista ja paikallista kalastuksen säätelyä ja kalantuotannon jatkuvuuden turvaamista, asiantuntijat toteavat. Tämä koskee esimerkiksi kuhan, ahvenen ja hauen kalastusta.

Ehdotetut lisäsäätelytoimet olisivat pienehköjä lisäyksiä ja tarkennuksia nykyisin käytössä oleviin toimiin ja kohdistuisivat sekä pyydyskalastukseen että vapakalastukseen.

Luken erikoistutkijan Antti Lappalaisen mukaan rajoitustoimintaa kannattaisi tehostaa nykyisestä.

Rannikkolajien kalastusta ohjattaisiin jatkossakin mittarajoilla, käytettävien pyydysten määriä ja ominaisuuksia säätelemällä, ajallisilla ja paikallisilla kalastusrajoituksilla ja mahdollisesti myös esimerkiksi päiväkohtaisilla saaliskiintiöillä, Lappalainen luettelee.

Esimerkiksi Merenkurkussa useat osakaskunnat ovat rauhoittaneet siian pyynniltä loka–marraskuussa kutuaikaan.

Tavoitteena on suojata arvokkaana pidettyä merikutuista kantaa. Siian kuturauhoituksen perusteena on mahdollistaa merikutuisten siikojen luonnonlisääntyminen ja vähentää tehokkaasti kalastuspainetta. Luonnonkannat eivät kestä voimakasta kohdennettua pyyntiä.

”Tarkoituksena ei ole kokonaan estää merikutuisen siian hyödyntämistä”, sanoo Luken tutkija Lari Veneranta.

Myös nahkiaisen kalastuksen paikallista säätelyä on syytä jatkaa. Sen lisäksi joki­alueiden välistä alueellista yhteistyötä säätelyn toteuttamisessa olisi perusteltua lisätä, arviossa esitetään.

Nahkiaissaalis on pienentynyt huomattavasti neljän viime vuosikymmenen aikana.

Saaliit vaihtelevat luontaisesti paljon vuodesta toiseen. Useimmissa joissa viime vuosikymmeninä havaittu saaliiden väheneminen johtuu todennäköisesti suurelta osin siitä, että jokien tila on heikentynyt.