Hankintahakkuiden hyvä puoli on se, että ne voi tehdä siten kuin haluaa ja silloin kuin haluaa, Pekka Uusi-Rasi sanoo. Kuva: Jyrki Luukkonen
Metsät kasvavat rajusti, jos niitä hoitaa, ajattelee nuori metsänomistaja Pekka Uusi-Rasi ‒ ”Minun mielestäni metsille kuuluu näyttää kirvestä”
Pekka Uusi-Rasi hoitaa metsänsä itse istutuksista ensiharvennuksiin. Viimeiset kymmenkunta talvea hän on tehnyt hankintahakkuita yhdessä isänsä kanssa.Tilaajalle
”Aika näyttää, oliko tämä hyvä ostos ja saanko tästä joskus omani pois”, pohtii hämeenkyröläinen Pekka Uusi-Rasi vuonna 2019 ostamassaan koivikossa. Kuva: Jyrki LuukkonenRunko toisensa jälkeen kaatuu rysähtäen, kun Pekka Uusi-Rasi harventaa turhan tiheäksi käynyttä koivikkoaan Hämeenkyrön Herttualassa.
”Latvat ovat jo pikkuisen riukuuntuneita. Jos puut toipuvat ja alkavat taas kasvaa, niistä tulee vielä hyviä, oksattomia runkoja.”
Kolmen hehtaarin koivikko on osa metsätilaa, jonka Uusi-Rasi osti marraskuussa 2019. Seuraavana kesänä hän käytti ahkerasti raivaussahaa.
”Koivikko oli täynnä pientä keppiä. Sellaisia myytävät metsätilat tuppaavat olemaan. Ne, jotka hoitavat metsiään hyvin, eivät niitä myy.”
Pekka Uusi-Rasi arvioi, että koivikko on istutettu 35 vuotta sitten. Edellinen omistaja olisi halutessaan voinut siis tehdä ensiharvennuksen jo 15–20 vuotta sitten.
”Kyllä täältä puuta lähtee. Poistuma on suuri, liki sata kuutiota hehtaarilta.”
Moottorisahan terä pureutuu puun runkoon. Kun koivu on nurin, sahuri karsii sen ja pätkii rungon kolmen metrin pituisiksi kuitupuiksi. Rangat, joiden latvaläpimitta jää alle seitsemän sentin, Uusi-Rasi myy energiapuuna.
”Metsäyhtiöt eivät kovin hanakasti osta hankintapuuta. Tukkivaltaiset harvennukset ne tekisivät mielellään itse, jotta saisivat hakata puut haluamaansa aikaan ja katkoa ne omiin tarpeisiinsa.”
Tuhat mottia talvessa
Viimeiset kymmenkunta talvea Pekka Uusi-Rasi on tehnyt hankintahakkuita yhdessä isänsä Lasse Uusi-Rasin kanssa. Koivikossakin he huhkivat kahdestaan.
”Aloitamme hakkuut loka-marraskuussa, kun peltotyöt on tehty, ja lopettelemme maalis-huhtikuussa, kun maa rupeaa sulamaan”, Pekka kertoo.
Polttopuut mukaan lukien kaksikko hakkaa talvessa noin tuhat mottia puuta.
”Teemme ensiharvennuksia. Leijonanosa kertymästä on aina kuitua. Tukkia ei kannata tehdä itse, koska siitä saa pystykaupassa saman hinnan.”
Tavallisesti isä ja poika sahaavat kuusi tuntia päivässä. Työt raikkaassa ulkoilmassa ovat Pekan mieleen.
”Hankintahakkuu on mukavaa hommaa, kun tekee sopivan mittaista päivää. Työpäivän jälkeen kroppa on väsynyt mutta pää virkeä.”
”Metsille kuluu näyttää kirvestä”
Maa- ja metsätalousyrittäjä Pekka Uusi-Rasista tuli kotitilansa isäntä 25-vuotiaana vuonna 2016.
”Toistaiseksi olen viihtynyt, mutta ei sitä koskaan tiedä, mihin tämä maailma menee. Maatalouden tulevaisuudennäkymät ovat epävarmat.”
Metsätalous tarjoaa Uusi-Rasille luontevaa tekemistä talveksi, jolloin hänellä ei ole kiire peltohommiin.
”Jos kävisin palkkatöissä, en ehtisi tehdä metsätöitä ja hakkuut pitäisi teettää ulkopuolisella. Kaikista huonoin vaihtoehto on se, jos metsiä ei hakata ollenkaan.”
Metsiään Pekka hoitaa ”metsätalous edellä”.
”Minun mielestäni metsille kuuluu näyttää kirvestä. Metsät kyllä kasvavat rajusti, jos niitä hoitaa.”
Metsiensä monimuotoisuutta hän vaalii jättämällä pystyyn taloudellisesti arvottomia lehtipuita, kuten haapaa, pihlajaa ja leppää.
”Ja aina on tilaa riistatiheiköille. Ne eivät syö metsätalouden kannattavuutta.”
Tauolla Pekalle ja hänen isälleen Lasselle maistuvat kahvi ja voileivät. ”Eipähän tarvitse ehtoolla mennä sauvakävelylle”, Lasse toteaa. Kuva: Jyrki LuukkonenVanhalla kalustolla pärjää
Puoliltapäivin isä ja poika pitävät tauon. He istuvat kasalle pinottujen koivunrunkojen päälle, syövät eväsleivät ja hörppäävät kahvia.
”Tilasta luopuminen ei ollut vaikeaa. Saan edelleen tehdä täällä hommia, eikä minun tarvitse vastata mistään. Tämä on kyllä ihan mukavaa”, Lasse-isä juttelee.
Pekka Uusi-Rasi hoitaa metsiään pitkälti isältään saamilla opeilla. Eväitä tarjosi myös Tampereen seudun ammattiopisto Tredu, jossa hän suoritti metsätalouden perustutkinnon vuonna 2018.
Kun koivut aikanaan ovat siisteissä pinoissa, Uusi-Rasit keräävät ne kuormaimella metsäperäkärryyn ja ajavat maataloustraktorilla tien varteen.
”Pinot pitää tehdä lähelle uria, koska kuormaimessa ei ole ulottuvuutta”, Pekka sanoo.
Traktori, kuormain ja metsäperäkärry ovat kaikki 1980-luvulta. Kaluston uusimista nuori isäntä ei ole harkinnut.
”Kyllä niillä vielä pärjää, vaikka niillä alkaakin olla ikää. Uusia ei kannata hankkia pelkästään metsätalouden takia.”
Kalustovalinnassa vaihtoehdot ovat Uusi-Rasin mukaan vähissä, sillä mönkijällä tai moottorikelkalla työt eivät luista ja pienet ajokoneet ovat hänestä turhan kalliita.
”Ja niillä on vain yksi käyttötarkoitus. Traktori minulla täytyy olla joka tapauksessa maataloustöiden vuoksi.”
Juurikääpä kiusaa
Hämeenkyrön seudulla esiintyy runsaasti kuusen juurikääpää. Se aiheuttaa tyvilahoa, joka tuhoaa puun arvokkaimman osan eli tyvitukin.
”Pahimmillaan kolmannes aukon kuusista on ollut lahoja. En tee metsätöitä sulan maan aikaan, jotta juurikääpä ei leviäisi itiöistä”, Pekka Uusi-Rasi kertoo.
Taloudellisten tappioiden lisäksi lahottajasieni aiheuttaa päänvaivaa metsänuudistuksessa.
”Koska metsäni ovat reheviä, vaihtoehdot ovat rauduskoivu ja kuusi. Jos juurikääpätilanne on paha, vaihtoehdoksi jää vain koivu, ja sekin menee hirvien suuhun.”
Hirviä voisi torjua lampaanrasvasta kehitetyllä Trico-karkotteella, mutta Uusi-Rasi pitää sen levittämistä turhan työläänä.
”Olen kuullut, että karkote oikeasti tehoaa, mutta sitä pitää suihkia joka vuosi jokaiseen puuhun, kunnes puut ovat sen kokoisia, etteivät hirvet enää yllä latvaan.”
Jos koivut saisivat kasvaa rauhassa, Pekka Uusi-Rasi istuttaisi mielellään aukkoihinsa nykyistä enemmän koivuntaimia.
”Tutkijatkin ovat sitä mieltä, että sekametsiä pitäisi lisätä. Ne kestävät paremmin kuin kuusikot ääriolosuhteita, kuten myrskyjä ja kovia helteitä.”
Silti hän ostaa jatkossakin uudistusaloilleen kuusentaimia, koska hänestä on sääli pistää nurin puhtaita koivikoita hirvieläinten jäljiltä.
”En tiedä, onko hirviä liikaa, mutta ainakin kauriita ja valkohäntäpeuroja on ihan älyttömästi. Niiden kantoja pitäisi verottaa.”
Toistaiseksi Uusi-Rasi on istuttanut 1 800 kuusentainta hehtaarille, mutta hän on miettinyt myös muita ratkaisuja sekapuustoisuuden lisäämiseksi.
”Olen pohtinut, pitäisikö hehtaarille istuttaa suositusta vähemmän kuusentaimia ja toivoa, että aukkoon kasvaa luontaisesti mäntyä ja koivua.”
Metsänomistaja Pekka Uusi-Rasi on käyttänyt moottorisahaa 18-vuotiaasta. Kuva: Jyrki Luukkonen20 hehtaarin puuhapalsta
Ensiharvennuksen kohteena olevan koivikon Pekka Uusi-Rasi osti Metsätilat.fi-sivuston kautta. Kyseessä on metsänhoitoyhdistysten, metsänomistajaliittojen ja tuottajaliittojen omistamien välitysliikkeiden ketju.
”Välittäjästä oli kuulemma mukava myydä metsää välillä nuorelle metsänomistajalle, kun yleensä ostajat ovat eläkeiässä.”
Tila käsitti kaikkiaan 20 hehtaaria metsää ja viisi hehtaaria peltoa. Uusi-Rasi kiinnostui tilasta ensisijaisesti sijainnin vuoksi. Kaupan olleet metsät olivat lähellä, vain muutaman kilometrin päässä hänen kotoaan.
”Etämetsänomistaminen ei minua kiinnosta. Tykkään tehdä kaikki metsänhoitotyöt itse, ja silloin on mukavaa, että matka kohteelle on lyhyt.”
Välimatkan lisäksi Uusi-Rasin ostohaluja hillitsee hinta. ”Metsätilojen hinnat ovat pilvissä. Metsätaloudellisesti ei ole mitään järkeä ostaa tiloja nykyisillä hinnoilla. Nyt on vahvasti myyjän markkinat.”
Keväällä 2019 hän teki tarjouksen lähistöllä myyntiin tulleesta noin 90 hehtaarin metsätilasta ja veti vesiperän.
”Lähtöhinta oli 360 000 euroa. Tila myytiin lopulta 200 000 euroa kalliimmalla. Oma tarjoukseni ei ollut lähellekään sitä.”
Metsätilan, jossa hän tänään paiskii hommia, hehtaarihinta pysyi kuitenkin maltillisena. ”Metsärahastot eivät olleet kiinnostuneita tästä, koska se oli pieni ja mukana tuli peltoa. Veikkaan, että tästä tekivät tarjouksia ihan tavalliset metsänomistajat.”
Työsarkaa Pekka Uusi-Rasilla riittää vielä sittenkin, kun koivikko on harvennettu.
”Tässä on vielä jäljellä 17 hehtaaria tiheää, mäntyvoittoista sekametsää. Ostin oikean puuhapalstan”, hän sanoo ja hymyilee.
Pekka Uusi-Rasi
Ikä: 31
Kotikunta: Hämeenkyrö
Koulutus: ylioppilas, metsätalouden perustutkinto
Työ: maa- ja metsätalousyrittäjä
Metsät: noin 150 hehtaaria talousmetsää Hämeenkyrön Herttualassa
Harrastukset: kuntosali ja matkailu
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2022.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
