Päin mäntyä voivat mennä niin poliitikot kuin mediakin

Maaseudun tulevaisuuden pääkirjoitus (22.2.) syytti poliitikkoja valikoivasta tieteeseen vetoamisesta metsäkeskustelussa. Mikäpä yllätys valikointi on, puolueesta riippumatta, eikä pelkästään metsäasioissa. Samaa latua lykki tottuneesti myös kyseinen pääkirjoitus.

Kestävän hakkuumahdollisuuden johtoajatuksena on hakkuumäärä, joka voidaan ylläpitää jatkuvasti, ilman tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksien alenemista. Tässä kestävyys ei ota kantaa ilmastotavoitteisiin sen enempää kuin metsälajiston suojeluun, vaan kestävyys rajataan puuntuotannolliseen kestävyyteen. Tämä ero usein sivuutetaan, joskus tahallisesti, omasta agendasta johtuvana valintana.

Hämmästyttävästi puuttuu tietoa siitä, mikä olisi kestävä hakkuumäärä suhteessa ilmastotavoitteisiin tai suojelupaineisiin. Luonnonvarakeskus on hiljan esittänyt skenaarioita suhteessa ensin mainittuihin. Yleinen linja on, että suojelun huomioiva suurin kestävä hakkuumahdollisuus jää alemmaksi kuin puuntuotannollinen suurin kestävä hakkuumahdollisuus.

Samainen pääkirjoitus jätti tyyten toisistaan erottelematta hakkuun toteutuksen ja hakkuumäärien vaikutuksen metsien kasvuun. Hakkuu, oli se harvennus tai päätehakkuu, oikein tai väärin toteutettu, alentaa aina joksikin aikaa metsän kasvua. Näin viime vuosien ennätyksiä hipovat hakkuumäärät ovat olleet osaltaan vaikuttamassa metsien kasvun alenemiseen. Tämä on merkitykseltään eri mittaluokan asia kuin se, harvennetaanko ohjeiden puitteissa vai ei.

Keskustelussa usein unohtuu ero metsän kasvun ja hiilinielun välillä. Metsän ja puutuotteiden hiilinielu on alentunut reilun kymmenen vuoden takaisesta alle puoleen. Siitä voi jo ehkä romahdusta maalailla, toisin kuin kasvun muutaman prosentin laskusta.

On helppo yhtyä ajatukseen siitä, että tutkimusta aiheesta on jatkettava. Samalla pääkirjoitus valikoivine tutkimustiedon käyttöineen on terveellinen muistutus siitä, että tutkijoiden on osallistuttava faktojen oikaisemiseen, menevät niiden kanssa metsään sitten poliitikot tai media.

Juho Aalto

MMT

Helsingin yliopisto