Tiesitkö? Paavi julisti suomalaisen pitäjän pannaan neljän oravannahan vuoksi ‒ näin historiallisesti tärkeästä riistasta valmistuu keitto

Suomalaisten metsästystavoilla on tuhansien vuosien perinteet. Metsästyksellä hankittiin lihaa ja turkiksia ja tapettiin petoja. Yksi tärkeimmistä riistaeläimistä on aikoinaan ollut orava.

Suomen sana raha merkitsee alun perin turkista, lähinnä juuri oravannahkaa. Hämeessä tunnetuin maininta oravannahoista löytyy paavin Hauhon asukkaille vuonna 1329 antamasta pannasta.

Kirkonkirous langetettiin pitäjälle sen jälkeen, kun sen asukkaat olivat kieltäytyneet suorittamasta kirkolle veroina neljää oravannahkaa. Nykyisin Hämeenlinnaan kuuluvan Hauhon vaakunassa oli tämän takia ikuistettuna neljä oravaa.

Suomessa käytössä ollut 1400-luvulla säädetty Kristofferin maalaki salli oravanpyynnin pyhäinmiestenpäivästä lähtien. Monella paikkakunnalla oli omat vakiintuneet tapansa oravanpyyntiin. Syksyisin oravanpyyntiä piti odottaa, kunnes orava oli karvallaan eli nahan sisäpinta ei tummunut enää nylkemisen jälkeen.

Turkismetsästyksen rahallisesta merkityksestä on vaikea saada täydellistä kokonaiskuvaa. Kotitarvepyynnistä ei pidetty kirjaa ja salakauppakin rehotti. Vuoden 1571 turkistilit kertovat, että orava on ollut yksi suomen tärkeimmistä turkiseläimistä. Tuolloin muun muassa Ruotsissa oravannahkaa pidettiin suurena ylellisyytenä.

Vuotuinen oravasaalis oli 1500-luvulla jopa 25 000 eläintä. Oravaa pyydettiin jalkajousella ja nuolilla.

Yksi tärkeimmistä riistaeläimistä on aikoinaan ollut orava. Kuva: Markku Vuorikari

Vuosisatoja sitten oravannahka oli tärkeä maksuväline, jolla oli suuri taloudellinen merkitys. Useimmiten verotkin maksettiin oravannahkoina. Hyödykkeille määrättiin markkinahinta, joka mitattiin oravannahkojen määrässä.

Käytössä oli myös suurempi rahayksikkö, tikkuri, joka piti sisällään 10 oravannahkaa. Kiihtelys taas oli nimitys, jolla tarkoitettiin neljää tikkuria eli 40 oravannahkaa.

Oravannahkoja käytettiin varsinkin keskiajalla yleisesti valuuttana kaupankäynnissä ja verojen maksussa. Niiden merkitys väheni sitä mukaa kuin metsästys menetti merkitystään elinkeinona ja monessa nahkojen sijasta alettiin käyttää metallirahaa. Suomessa näin kävi 1400-luvulla.

Jo keskiajalla vietiin Suomesta runsain määrin oravan nahkoja muualle maailmaan. Parhaimmillaan oravannahkoja vietiin ulkomaille jopa niin paljon, että orava rauhoitettiin. Nopeasti lisääntyvänä eläimenä oravakannat elpyivät hyvin.

Oravasta tuli uudelleen Suomen tärkein turkiseläin 1950-luvulla. Metsästys nousi niin tärkeäksi, että metsästysajan alkaminen ilmoitettiin radiossa. Hyvän oravakoiran kanssa pyytävä ansaitsi tietojen mukaan oravametsällä paremmin kuin pöllisavotassa.

Monet eläinlajit, kuten orava, olivat turkiksien lisäksi tärkeitä myös ruokapöydässä. Oravaa käytettiin ihmisravinnoksi eniten 1900-luvun alussa. Perinne on unohdettu jopa siinä määrin, että muutama vuosi sitten somessa kiertänyttä oravakeiton reseptiä moni piti vitsinä.

Oravan metsästystä harrastetaan nykypäivänäkin. Metsästyskausi alkaa koko maassa 1. marraskuuta. Nykyään oravan pyynti on kuitenkin vähäistä.

Lähteenä käytetty Jahtimailla – riistanisäkkäät -kirjaa (2005)