Soilla on hakattava jatkossa keskellä kesää – suometsien muuttuvat hoitotavat koskettavat lähes 300 000 metsänomistajaa

Suometsien hoito on muuttumassa nopeasti, sillä kunnostusojitusten aiheuttama päästökuormitus vesistöihin on viime vuosien tutkimuksissa osoittautunut suuremmaksi kuin aiemmin luultiin.

"Vähän epävarmuutta on siitä, kuinka suurista määristä puhutaan", totesi metsänhoidon asiantuntija Tatu Viitasaari Suomen metsäkeskuksen Lounais-Suomen alueen järjestämässä tilaisuudessa.

Myös ilmastopäästöt ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ovat olleet suometsäkeskusteluissa paljon esillä. Viitasaaren mukaan turvemaiden pulmana on, että kuivatuksen vuoksi turvetta hajoaa ja näin aiheutuu hiilidioksidipäästöjä. Suometsät sitovat kuitenkin selvästi enemmän hiilidioksidia kuin turpeen hajoamisesta vapautuu.

Monimuotoisuuden haasteena on, että suoluontotyypeistä 54 prosenttia on uhanalaisia.

Metsäkeskuksen arvion mukaan vähintään hehtaarin kokoisen suometsän omistajia on vajaat 300 000, joten hoitotoimien muutospaineet koskevat valtavaa joukkoa suomalaisia.

Suometsien hoidolla on myös iso taloudellinen merkitys, sillä puuntuotannon metsämaasta noin 25 prosenttia on turvemaita.

"Suometsät ovat suurelta osin tulossa nyt päätehakkuukypsiksi, kun ojituksia tehtiin pääosin sotien jälkeen. Sieltä on siis hyvin merkittävät puuvarat tulossa", Viitasaari sanoi.

Ojitettuja soita on eniten Pohjanmaalla, Meri-Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa.

Viitasaari arveli, että kaikkia suometsiä koskevia tavoitteita ei millään saavuteta, vaan on etsittävä tyydyttäviä kompromisseja. Osaratkaisuksi tarjotaan peitteistä metsänkasvatusta: esimerkiksi poiminta- ja suojuspuuhakkuita sekä pienaukkoja. Kunnostusojitusten tarpeen uskotaan vähenevän, kun puustoa pysyy jatkuvasti vettä sitomassa. Haasteena on, että toteutus pitää suunnitella tapauskohtaisesti ja hakkuukoneenkuljettajan osaaminen ratkaisee hakkuun onnistumisen.

"Pitääkö leimikko merkitä ihan nauhoilla, jotta konekuski näkee, mikä on ideana", Viitasaari pohti.

Kaikilla turvemaidenkaan kasvupaikoilla jatkuva kasvatus ei onnistu. Esimerkiksi karhunsammal- ja varputurvekankailla sekä pohjoisen rämeillä onnistumisen mahdollisuudet ovat heikot.

Toinen muutos on hakkuiden ajoituksessa. "Suometsien sulan maan aikaista korjuuta on edistettävä. Kuivat kesät pitää hyödyntää aiempaa tarkemmin. Monesti heikoin jälki tulee, kun hakataan talvella, ohuella roudalla", Viitasaari korosti. Hän arvioi, että erikoisvarustelluilla koneilla ja leveillä teloilla hakkuutyö saadaan onnistumaan kesällä.

Toistaiseksi valtio on maksanut kunnostusojituksille tukea kemera-varoista. Tukijärjestelmä on kuitenkin muuttumassa mahdollisesti ensi vuonna. Nykyisenkaltainen ojituksen tukirahoitus on loppumassa ja kohdistumassa luonnonhoitoon.

Lue lisää:

Sinustako suometsäosaaja? – Juuri avattu itseopiskeluaineisto perehdyttää suometsien hoitoon ja vaikutuksiin

Kolumni: Turvemailta saadaan puuta, vaikka kunnostusojituksia vähennettäisiin

Soiden käytön vastustus maailmalla luo paineita Suomelle ja lisätutkimukselle – ”Olisi hankalaa, jos turvemailla kasvaneita puunjalostuksen sivutuotteitakaan ei saisi käyttää”