Metsänomistajalle kaavaillaan uutta maksua – koskisi niitä, jotka raivaavat metsämaan pelloksi tai aiheuttavat muuten metsäkatoa

Luonnonvarakeskus (Luke) on selvittänyt metsäkadon hillintään soveltuvia ohjauskeinoja. Tarkoituksenmukaisinta olisi soveltaa useita keinoja yhdessä, todetaan Luken tiedotteessa.

Metsäkato tarkoittaa metsämaan siirtymistä toiseen käyttöön, kuten viljelysmaaksi tai rakennetuksi maaksi. Ohjauskeinojen avulla voidaan ehkäistä sellaista metsäkatoa, jonka haitat ovat suuremmat kuin hyödyt.

Suunnittelun apuna käytettäisiin ilmastohaitan hinnoittelua.

"Tarvitaan pitkäjänteistä pohdintaa tavoista, joilla maankäyttöä ja siihen kytkeytyviä investointeja voidaan ohjata taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävään suuntaan", toteaa Metsäkadon ehkäisy -hanketta vetänyt Luken tutkija Antti Miettinen.

Maailman suurimmat metsäkatovyöhykkeet sijaitsevat Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa, mutta metsäkadon hillinnällä on merkitystä myös Suomessa.

Meillä metsäkadosta on aiheutunut vuosina 2013–2019 kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain noin 3,7 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä. Se on suuruudeltaan noin kuusi prosenttia Suomen kasvihuonekaasujen päästöistä.

Metsäkadon ehkäisy vähentäisi myös vesistökuormitusta sekä auttaisi säilyttämään luonto- ja virkistysarvoiltaan merkittäviä metsiä kasvavien kaupunkien ympäristöissä.

Selvityksessä hinnoiteltiin metsänhävityksestä aiheutuva hehtaarikohtainen ilmastohaitta Suomessa. Määrittelyssä huomioitiin puuston lähtötila, kasvu, metsänhoito sekä uusi maankäyttömuoto, maaperätyyppi ja maantieteellinen sijainti.

Tulosten mukaan pellonraivauksen kokonaisilmastohaitta on suurista maaperäpäästöistä johtuen turvemaalla moninkertainen kivennäismaahan nähden. Kivennäismaalla maan täysin puustottomaksi jättävän rakentamisen aiheuttama ilmastohaitta vastaa suuruudeltaan pellonraivauksen ilmastohaittaa.

Tieto metsänhävityksestä aiheutuvan ilmastohaitan suuruudesta on tärkeä ohjauskeinoja suunniteltaessa.

"Maanomistaja ei automaattisesti ota huomioon maankäytön muutoksesta aiheutuvia haitallisia ilmastovaikutuksia, mutta ohjauskeinojen avulla metsänraivauksesta aiheutuvat haitalliset ilmastovaikutukset voidaan tuoda osaksi maanomistajan päätöksentekoa", Luken tutkija Aino Assmuth toteaa.

Esimerkkinä ohjauskeinosta Miettinen mainitsee maankäyttömuutosmaksun, jonka maanomistaja joutuisi maksamaan, jos hänen omistamansa metsämaa raivataan muuhun maankäyttöön.

Ilmastohaitan suuruinen maankäyttömuutosmaksu vähentäisi metsänhävityksen taloudellista kannattavuutta, mutta mahdollistaisi metsämaan siirtymisen muuhun käyttöön silloin, kun maankäytön muutoksesta tulevat hyödyt ovat ilmastohaittaa suuremmat.

Metsäkadon hillitsemiseksi on tutkijoiden mukaan olemassa muitakkn mahdollisia ohjauskeinoja, joilla on kullakin omat vahvuutensa ja heikkoutensa.

Sekä pellonraivauksen että rakentamisesta aiheutuvan metsänhävityksen kattava ohjauskeinoyhdistelmä on mahdollista rakentaa painottaen esimerkiksi vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta, hyväksyttävyyttä tai hallinnollisen toteutuksen helppoutta.

Maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta tehty selvitys palvelee ensisijaisesti maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman valmistelua.

Selvitykseen pääset täältä.

Lue myös

EU haluaa metsäkadon kuriin ja se voi vaikuttaa maatalouteen ja metsänhoitoon myös Suomessa – MTK pelkää byrokratian kasvua

EU:n metsäkatoasetus kolahtaisi myös Suomen naudanlihantuotantoon – Vuoden 2021 alun jälkeen raivatulla pellolla tuotettu naudanliha ei kelpaisi markkinoille