Pyy vaikuttaa helpolta saaliilta, mutta pyörähtää ovelasti karkuun ratkaisevalla hetkellä

Siitä lähtien, kun olen saanut metsästää, syyskuun kanalintujahti on kuulunut erottamattomana osana erävuoden ohjelmaan. Vain pari kertaa se on jäänyt kokematta työ- tai opiskeluesteiden vuoksi. Kyllä harmitti.

Syksyinen metsä on jo sinänsä huikea elämys kaikille aisteille. Ruska on värjännyt maisemat koreaksi. Varvikot notkuvat marjoja, mustikkaa ja puolukkaa. Niitähän linnut tankkaavat ankaran, arktisen talven varalle. Sieniä puskee aivan kämpän kulmillakin. Jos lintua ei saada saaliiksi, aina voi heittää päivän päätteeksi pannulle pari pulleaa herkkutattia sipulihunnulla.

Pelkkä patikointi ei metsämiestä motivoi. Jahti on liikkumisen syy, mutta otsa kurtussa saalista ei haeta. Tulee, jos on tullakseen. Hyvä kaveriporukka, kohtuulliset kelit ja nuotiotulet aarniometsässä tekevät joka päivästä juhlaa.

Maastoa oppii vuosien mittaan lukemaan saalislinnun silmin. Ketjujahdissa laitimmainen metsästäjä kulkee yleensä suon reunaa. Siellä lymyilevät ne linnut, jotka ovat huomanneet jahtiporukan jo kaukaa ja päättäneet väistää jalkapatikassa sivummalle.

Avoimen suon reunaan lintu usein jää tarkkailemaan, josko ketju lipuisi ohi. Jos niin ei näytä käyvän, lintu hyppää siivilleen. Silloin laitimmainen metsästäjä saa mahdollisuuden testata ampumataitoaan.

Kun metsästäjä tulee katajaiseen tureikkoon, kohta saattaa teeri pyrähtää lentoon.

Riekot viihtyvät kosteissa varvikoissa soiden reunoilla ja metsokin lymyilee usein kohtuullisen tiheissä kasvustoissa, jopa aivan vetisissä puron varsissa.

Pienin – ja herkullisin – kanalintu, pyy, taas pyrähtää siivilleen tiheissä, vanhoissa kuusikoissa. Se vaikuttaa helpolta saaliilta, mutta osaa ovelasti pyörähtää juuri ratkaisevalla hetkellä kuusen taakse suojaan.

Jokaiseen sääntöön on poikkeus. Lintu voikin löytyä paikasta, josta sitä ei odottaisi tapaavansa. Kun on kävellyt kahdeksan tuntia märässä metsässä ja palaa väsyneenä kämpälle, haulikkoa ei enää edes jaksa nostaa poskelle, kun ukkometso rymistelee siivilleen aivan saunan nurkalta.

Vaikka metso on suurin kanalintu, se pystyy silti kätkeytymään yllättävän pieniin paikkoihin. Metsästäjä tarpoo avointa, soista jokirantaa, ohittaa mitättömän oloisen pajupuskan vain huomatakseen, kuinka pystykorvan kokoinen ukko nousee selän takaa äänettömästi kuin Stockmannin hissi ja liukuu saavuttamattomiin joen takaiseen metsään.

Taas tuli yksi tarina kerrottavaksi kavereille illalla saunan lauteilla.

Kirjoittaja on politiikan toimittaja, joka viihtyy jahtimailla ja kalavesillä.

Lue myös:

Eränkävijän taidot punnitaan kuolleen metsän uumenissa

Otsikkoa muokattu 8.9. kello 13.40.