Inho on luontainen reaktio jotakin sellaista kohtaan, joka haluaa imeä vertamme. Kuva: Pekka Fali
Verenimijöitä, sekasyöjiä ja sokerille persoja herkkusuita – kesän ötököiden epämiellyttävyys ihmisen silmissä syntyy elintapojen ja -tilojen yhteentörmäyksestä
Inisevä verenimijä tai suriseva pistäjä saa ihmisiltä paljon huomiota. Mutta pistävätkö kaikki hyttyset ja käyvätkö ampiainen ja paarma ihmisen kimppuun ilkeyttään?Tilaajalle
Niin sensaatiouutisoinnissa kuin aiheen tutkimuksessakin toistuvat negatiiviset kohtaamiset ja ampiaisten aggressiivisuus ihmistä kohtaan. Kuva: Erkki MakkonenEnsin kuuluu ääni. Korvat täyttävä ininä tai surina kertoo, että pistäjä on lähellä, vaikka mitään ei vielä näykään. Kun hyttynen ja sata sen kaveria iskevät samaan aikaan, aina joku pääsee apajille. Jäljelle jää kutiava paukama.
Surinan kuullessaan ihminen tekee nopean arvion, uskaltaako huitaista vai ei. Paarman pistolta voi välttyä hätistelemällä, mutta ampiainen sen sijaan saattaa hermostua entisestään.
Hyttynen, ampiainen ja paarma voivat olla kesäillan ei-toivottuja vieraita ihmisen näkökulmasta. Erityisesti hyttysiä tuntuu olevan vuosi vuodelta enemmän. Mutta onko niitä? Sääskitutkijan ja Lapin maakuntamuseon luonnontieteen amanuenssin Jukka Salmelan mukaan Suomessa hyttysten runsaus yliarvioidaan herkästi.
”Kun ne tulevat väkisin iholle ja pistävät, määrä tuntuu suurelta. Hyönteinen, joka pistää ihmistä, saa luonnollisesti paljon huomiota.”
”Kun ne tulevat väkisin iholle ja pistävät, määrä tuntuu suurelta. Hyönteinen, joka pistää ihmistä, saa luonnollisesti paljon huomiota.” Jukka Salmela
Salmelan mukaan hyttysten runsaus voi synnyttää mielikuvan siitä, että niiden ekologisen merkityksen on oltava hyvin tärkeä. Näin ei ole, Salmela kertoo.
”Jos hyttyset häviäisivät yhtäkkiä, ekosysteemi ei romahtaisi.”
Yleisestä harhaluulosta huolimatta järvet eivät ole verta imevien hyttysten massaesiintymien paikkoja. Järvissä elää sen sijaan runsaasti esimerkiksi surviaissääskiä ja sulkahyttysiä, jotka eivät ime verta.
Hyttyset kasvavat sulamisvesilammikoissa, jotka ovat Salmelan mukaan marginaalinen ympäristö.
”Sulamisvesilammikot eivät ole kovin yleisiä, mutta elinympäristöinä ne ovat pieniä ja tiiviitä. Lammikossa voi olla tuhansista kymmeniin tuhansiin hyttysen alkua.”
Suomessa inisevien hyttysten huono maine on osin ulkomailla elävien sukulaislajien aiheuttamaa. Monet hyttyset levittävät malariaa. Maineestaan huolimatta hyttynen on eläin siinä missä muutkin, Salmela muistuttaa. Mikä tekee sen vaaralliseksi, on osa eläimen ainutlaatuista kykyä sopeutua.
”Hyttynen on hieno eläin, kun sen biologiaan tutustuu. Hyttyseltä löytyy monia selviytymisaisteja, ja tavallaan se on maailman vaarallisin eläin.”
Sokerille perso ampiainen liittyy mielellään kesäjuhlien pitopöytään ihmisten seuraan. Se kuitenkin omii löytämänsä herkun, eikä jaa sitä enää ihmisen kanssa ilman tappelua. Kuvassa ampiainen herkuttelee vadelmahillolla. Kuva: Erkki MakkonenHyttynen on ehkä verenhimollaan itse oman maineensa takana, mutta entäpä ampiaiset? Miksi ne häiritsevät ihmisiä ja pyrkivät aina samaan tilaan?
”Voisi myös kysyä, kuka häiritsee ja ketä?”, sanoo dosentti ja yliopistotutkija Minna Santaoja Lapin yliopistosta.
”Ihminen on samalla tavalla ampiaisen reviirillä.”
Santaoja oli mukana vuonna 2021 päättyneessä ampiaisten ja ihmisten yhteiselon dynamiikkoja tarkastelevassa Ampase-hankkeessa. Ampiaisista elävä kulttuurinen kertomus on Santaojan mukaan edelleen usein hyvin negatiivinen.
Niin sensaatiouutisoinnissa kuin aiheen tutkimuksessakin toistuvat negatiiviset kohtaamiset ja ampiaisten aggressiivisuus ihmistä kohtaan. Santaojan mukaan tiedolla ja ymmärryksellä siitä mitä ampiaiset oikeasti ovat ja tekevät, saataisiin karsittua paljon pelkoja ja väärinkäsityksiä.
Selkeä ero maineessa näkyy, kun ampiaisia verrataan mehiläisiin. Mehiläiset nähdään usein symboleina ympäristönmuutoksesta kärsiville hyönteisille.
”Esimerkiksi siitä, että ampiaiset myös pölyttävät, tiedetään yleisesti hyvin vähän. Suomessa ampiaiset ovat osallisena esimerkiksi mustikoiden pölytyksessä, ja maailmalla on havaittu myös kasveja, jotka ovat erikoistuneita ampiaispölytykseen.”
”Suomessa ampiaiset ovat osallisena esimerkiksi mustikoiden pölytyksessä, ja maailmalla on havaittu myös kasveja, jotka ovat erikoistuneita ampiaispölytykseen.” Minna Santaoja
Talvehtivat ampiaiskuningattaret rakennuttavat uuden pesän joka vuosi. Pesä rakennetaan usein ihmisasumusten yhteyteen. Santaojan mukaan ihminen ja ampiaiset nauttivat samoista olosuhteita – osin myös samoista ruoista.
”Pesissä elävät toukat vaativat eläinproteiinia, jota etsiessään työläiset tulevat lähelle grilliä ja siellä kypsyvää lihaa”, Santaoja toteaa.
Sokeriset herkut, kuten siiderit ja kermakakut, houkuttavat myös ruokaa etsiviä työläisampiaisia.
”Kun loppukesän uudet kuningattaret lähtevät pesistä etsimään talvehtimispaikkoja, jäävät työläiset toimettomiksi ja pörräilevät ympäriinsä”, Santaoja kertoo. Neuvottoman työläisen törmätessä huitovaan ihmiseen, voi kivulias yhteentörmäys olla väistämätön.
Kuningatarta palvelevista työläisistä vain naaraat voivat pistää ihmistä, mutta urokset eivät. Eroa ei ampiaisen surinan kuulleessa kukaan ehdi miettiä. Monen ensireaktio on paniikki, etenkin jos on allerginen pistoille.
Santaojan mukaan näissä tilanteissa ampiaisiin liittyvä pelko ja vihakin on ymmärrettävää, kun ampiaisen piston aiheuttama allerginen reaktio voi olla hengenvaarallinen.
Ihmistä eniten kiusaava paarma on sokkopaarma eli jäännesokkopaarma (Chrysops relictus), jonka tunnistaa tummakirjauksisista siivistä. Sokkopaarma ei nimestään huolimatta lentele sokkona uhriensa perässä. Kuva: Wikimedia Commons / QuartlPaarma on hyttysen ja ampaisen rinnalla pistäjänä ehkäpä viheliäisin. Se ei pistä puolustaakseen itseään, vaan haukkaa rosoreunaista pistopuukkoa muistuttavalla suullaan palasen irti uhristaan.
Kuten hyttysillä, paarmojenkaan tapauksessa verenhimoisia eivät ole kaikki lajit ja yksilöt. Paarmakoiraat syövät kukkien mettä, mutta lisääntyvät naaraat tarvitsevat lihapitoista ravintoa.
Itämiehen mukaan jatkuvan paarmojen pistelyn kohteena oleva lehmä voi laihtua ja sen maidon tuotanto voi jopa laskea huomattavasti.
Paarman suosikkisää on aurinkoinen, ja se on aktiivisimmillaan kaikkein lämpimimpään vuorokauden aikaan. Kun aurinko saa myös ihmiset ulkoilemaan ja hikoamaan, löytää paarmakin uhrinsa hien hajun avulla.
Ihmistä enemmän paarmoista kärsii karja. Juhani Itämies kertoo Paarman puremaa –Tietoa ja tarinaa kesän pistäjistä -teoksessaan, että pahimpana paarma-aikana yhtä lehmää voi minuutissa ehtiä haukata jopa kolmesataa paarmaa. Itämiehen mukaan jatkuvan paarmojen pistelyn kohteena oleva lehmä voi laihtua ja sen maidon tuotanto voi jopa laskea huomattavasti.
Ekologisessa systeemissä paarmat ovat ravintoa petokärpäsille, pääskysille ja siepoille. Myös loispistiäiset hyödyntävät paarmoja laskemalla munansa paarmojen sisään.
Kaikkien kesän hyönteisten tapauksessa niiden epämiellyttävyys ihmisen silmissä syntyy elintapojen ja -tilojen yhteentörmäyksestä. Ymmärrystä ja lempeämpää lähestymistapaa on kuitenkin myös havaittu. Tästä esimerkkinä ovat Santaojan mukaan ampiaisten karkottamiseksi virkatut tekopesät. Tekopesän toimivuudesta ei ole todistettua näyttöä, mutta ilmiönä se ovat Santaojan mukaan kiinnostava.
”Ehkä se osoittaa halua tulla toimeen ampiaisten kanssa myrkyttämisen sijaan?”
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
