Video: Loppilainen Pertti Forsman on hoitanut riistaa koko ikänsä – vuosien varrella ruokintapaikkojen läheisyydestä on löytynyt muutakin kuin sorkanjälkiä ja papanoita

Riistan – ja luonnonhoito pitää sisällään monenlaista tekemistä ympäri vuoden. Loppilainen Pertti Forsman tietää, mistä puhuu. Hän on hoitanut riistaa Lopen metsissä koko ikänsä. Aktiivisena metsästäjänä ja SRVA (suurriistavirka – apu) -henkilönä hän tuntee kannanvaihtelun ilmiöt.

Riistanhoito kuuluu metsästäjän vuodenkiertoon, ja etenkin rankkoina talvina se on tarpeen. Ruokintapaikoilla on suuri merkitys myös metsästyksen toteutukseen, sillä vaikka koirajahdit ovat Suomessa nykyisin hyvin yleisiä, suurin osa valkohäntäpeuroista kaadetaan edelleen ruokintapaikoilta.

Forsman tietää kertoa, että kaikilla ruokintapaikoilla ei harjoiteta kyttäysmetsästystä. Ruokintapaikka voi olla vain ruokintaa varten tai sen läheisyydestä voidaan ajojahdin yhteydessä laskea mäyräkoira irti. Muutoin alue rauhoitetaan.

Peurojen ruokintapaikan elämää seuratessa tulee väistämättä seuranneeksi myös kannan kehitystä ja myös sitä, minkälaisia peura yksilöitä alueella on. Seurantaa helpottamaan Pertti on asentanut riistakameran. Se paljastaa yöllisetkin kulkijat aivan yksityiskohtaisen tarkasti.

Varttuneena ja kokeneena metsästäjänä Forsman saa toki peurojen määrästä vahvan käsityksen lumijälkien perusteella. Valkohäntäpeurojen jäljiltä jää muutakin kuin sorkanjälkiä ja papanakasoja. Forsman on löytänyt joka kevät ruokintapaikan ympäristöstä ja nuolukiveltä isompia sekä pienempiä jättösarvia. Ne ovat pudonneet peuran päästä ja lainsäädännön mukaan ne kuuluvat löytäjälleen.