Uudet susihavainnot synnyttävät ristiriidan kanta-arvion ja koetun välille

Suden kanta-arvio kertoo, kuinka paljon Suomessa on susia ja missä susireviirejä on. Kanta-arvio julkaistaan joka vuosi kesäkuussa, ja se kuvaa susikannan kokoa saman vuoden maaliskuussa.

Suden kanta-arvio julkaistaan kesäkuussa työn laajuuden vuoksi. Aineistojen käsittely vie runsaasti aikaa. Kesäkuu on kuitenkin viestinnällisesti haastava kuukausi, sillä susilla on silloin jo uudet pennut. Uusia laumoja on muodostunut ehkä alueille, joilla niitä ei ollut talvella. Kuvaamme jo julkaisuhetkellä mennyttä susikantaa, ja luonnossa vallitsee uusi todellisuus.

Uusien havaintojen myötä syntyy helposti ristiriita kanta-arviossa kuvatun ja koetun tilanteen välille.

Ristiriita paikallisten havaintojen ja kanta-arviosta rakennetun mielikuvan välillä yleensä yltyy kesän kääntyessä syksyyn, kun pennut liikkuvat emojensa mukana. Syksyllä kiistellään monesti siitä, että omalla alueella ei kanta-arviossa ollut laumaa tai niitä oli vähemmän kuin mitä paikallisesti päätellään.

Tällöin olisi oleellista muistaa, että toden totta: susikanta on muuttunut maaliskuun jälkeen. Ero ei itse asiassa ole merkki siitä, että Luonnonvarakeskus (Luke) arvioisi susikantaa väärin tai paikalliset olisivat päätelmissään väärässä. Kyse on vain eri ajankohtaa koskevan tilanteen tulkinnasta.

Kanta-arvioon on jo useana vuonna liitetty susiennuste eli malli, joka kuvaa vuoden sisällä tapahtuvaa susikannan koon vaihtelua. Malli kertoo, miltä tilanteen ennustetaan näyttävän syksyllä, talvella tai vaikka seuraavan vuoden maaliskuussa. On hyvä huomata, että ennuste on sitä epätarkempi, mitä kauemmas ennusteen lähtöhetkestä, maaliskuusta, edetään.

Syksyllä koettu, havaintoihin pohjautuva todellisuus voi paikallisesti kertoa suuremmasta susikannasta kuin maaliskuun kanta-arviossa. Silloin paikallista tilannetta olisi syytä peilata kanta-arvion sijaan ennustemallin tuloksiin.

Mutta onko seuraavan maaliskuun susikanta samankokoinen, suurempi vai pienempi kuin edellisen vuoden? Siihen vaikuttaa esimerkiksi, kuinka monta paria saa pentuja, mikä osa pennuista selviää vuoden kierrossa hengissä ja millaista kuolleisuutta ihminen aiheuttaa luontaisen kuolleisuuden päälle.

Mitä kannassa lopulta tapahtuu, siihen pääsemme kiinni vasta seuraavassa kanta-arviossa, monipuolisen aineiston kokoamisen jälkeen.

Katja Holmala on Luonnonvarakeskuksen ohjelmajohtaja ja erikoistutkija.

Uusien havaintojen myötä syntyy helposti ristiriita kanta-arviossa kuvatun ja koetun tilanteen välille.