Hannu Airola on taimikkoon ja raivausjälkeen sen verran tyytyväinen, että rohkeni esitellä metsää muille metsänomistajille Silva ry:n tapahtumassa. Kuva: Jaana KankaanpääKouvolaHannu Airola haluaa taimikostaan jatkuvan kasvatuksen metsän – tällainen on tulos
Taimikonhoidolla voi ohjata merkittävästi metsän myöhempää kehitystä. Hoidon tarpeesta jatkuvassa kasvatuksessa kiistellään.TilaajalleHannu Airolan metsään saapunut retkikunta saa tehtävän: Montako eri puulajia taimikossa kasvaa?
Yllämme lopulta yhteentoista eri lajiin. Yleisimpien metsäpuiden lisäksi rehevältä kuviolta nousee ainakin tammea, halavaa ja tervaleppää.
Luontainen uudistuminen on selvästi onnistunut. Koivut ovat ottaneet kovimman spurtin, mutta seassa on runsaasti elinvoimaisia mäntyjä ja kuusia sekä kirjo lehtipuita.
”Ostimme metsän vaimoni kanssa vuonna 2018. Silloin tehtiin paljon vähemmän jatkuvan kasvatuksen hakkuita kuin nyt. Viralliset tahot olivat sitä mieltä, että tämä oli hakkuukypsää metsää”, Airola kertoo.
Kun Airolat empivät avohakkuuta, päädyttiin metsänhoitoyhdistyksen ehdotuksesta siemenpuuhakkuuseen. Siemenpuiksi säästettiin tiheän kuusikon seassa kasvaneita suuria mäntyjä. Hakkuu toteutui kevättalvella 2019. Maa laikutettiin saman vuoden kesällä.
Raivaajaa kehotettiin jättämään taimikkoon erikokoista puustoa. Koivut ovat ehtineet kasvaa pisimmiksi. Kuva: Jaana KankaanpääViime vuonna taimikonhoito alkoi tuntua ajankohtaiselta.
”Olisin ottanut vähän enemmän pois, se on ainut kritiikki.”
”Katselin, että täällä on eri kokoisia taimia, riistalle sopivia tiheikköjä ja siemenpuut. Mitä, jos tästä lähtisi määrätietoisesti pyrkimään jatkuvaan kasvatukseen?”
Taimikon raivaaja sai ohjeen jättää kahden hehtaarin alalle erikokoisia taimia ja noin kahdeksan riistatiheikköä. Kaikki tammet säästettäisiin ja lehtipuuta tulisi olla raivauksen jälkeen vähintään 20 prosenttia.
Airola on melko tyytyväinen jälkeen.
”Olisin ottanut vähän enemmän pois, se on ainut kritiikki.”
Taimikon puulajisuhteet vaihtelevat. Tässä kohtaa vallitsevat männyt. Kuva: Jaana KankaanpääAirola esittelee metsäänsä jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry:n vertaisoppimisretkellä.
Yhdistys on perustanut Koneen säätiön rahoituksella ”metsäkumppanien” eli metsänomistajien verkoston. Verkosto jakaa kokemuksia jatkuvasta kasvatuksesta ja oppii yhdessä. Jäsenet kohtaavat retkillä sekä kerran kuussa online-aamukahveilla verkossa.
”Hyvässä, rakentavassa ilmapiirissä voidaan keskustella ja kysyä mitä vaan”, idean kiteyttää Silva ry:n hallituksen jäsen Arja Alikoivisto.
Silva ry:n vertaisoppimisretkillä metsänomistajat voivat jakaa kokemuksiaan keskenään. Mukana on aina myös asiantuntija. Kuva: Jaana KankaanpääMetsänomistajien lisäksi tapaamisiin osallistuu alan asiantuntijoita. Tällä kertaa paikalle on saapunut jatkuvan kasvatuksen parissa tutkijana toiminut Yrjö Norokorpi.
”Jo taimikkovaiheessa voi lähteä siirtymään jatkuvaan kasvatukseen. Monia metsänomistajia siirtyminen kiinnostaa, vaikkei tukkia vielä olisi korjattavaksi. Tällaisella kohteella taimikonhoito katsotaan siirtymävaiheen toimenpiteeksi.”
Norokorven mukaan taimikonhoidon tarpeesta jatkuvassa kasvatuksessa on erilaisia näkemyksiä. Taimikonhoidon säännöistä oli vaikea löytää eri maiden edustajien yhteistä näkemystä jatkuvan kasvatuksen Evercover-sertifikaatin laadinnassa.
Kompromissina päädyttiin siihen, että taimikonhoito on sertifikaatissa sallittua, jos siihen on erityinen peruste, esimerkiksi hidaskasvuisen lehtipuuston uudistuminen.
Raivata vai ei? Joidenkin mielestä luonto saa hoitaa harvennuksen jatkuvassa kasvatuksessa. Hannu Airola olisi raivannut vähän enemmänkin puuta pois. Kuva: Jaana KankaanpääVallitsevassa jaksollisessa kasvatuksessa taimikonhoito on tarpeen, jotta kasvatettava puusto järeytyisi ja kasvaisi nopeasti tukkipuuksi.
Jatkuvassa kasvatuksessa taas periaatteena on, että metsänhoidossa aiheutetaan kustannuksia vain, jos investoinnista saadaan rahat pian takaisin.
Taimikonhoito nopeuttaa puiden järeyskehitystä, mikä aikaistaa tuloa. Toisaalta korkoa korolle laskien taimikonhoidosta aiheutuva kustannus lykkää hetkeä, jolloin metsätalous kääntyy voitolliseksi.
”Jyrkimmän näkemyksen mukaan luonto harventaa, eikä taimikonhoitoa tarvita.”
Yksi taimikonhoitokerta maksaa noin 500–1 000 euroa hehtaarilta taimikon koosta ja tiheydestä riippuen. Taimikonhoitokertoja tarvitaan jaksollisessa kasvatuksessa tavallisesti yhdestä kolmeen.
Taimikon tiheys vaikuttaa puuaineksen laatuun, Yrjö Norokorpi opastaa. Siemenpuuston alla varttunut mänty on kasvattanut ohuet oksat. Kuva: Jaana KankaanpääNorokorpi painottaa, että taimikon on alkuvaiheessa oltava tiheä laadukkaan puun kasvattamiseksi. Taimikonhoidossa on sekin ongelma, että kaadetut lehtipuut alkavat vesoa. Vesasyntyiset puut ovat laadultaan heikompia kuin siemensyntyiset.
”Itse olisin odottanut, kunnes kaikki kehitettävät puut ovat vähintään viiden metrin mittaisia. Jyrkimmän näkemyksen mukaan luonto harventaa, eikä taimikonhoitoa tarvita.”
Norokorven mukaan metsä täyttäisi Evercover-sertifikaatin kriteerit. Puusto on monilajinen, lehtipuustoa riittää ja säästöpuuksi on jätetty muun muassa järeitä tervaleppiä.
”Tämä saa odottaa ensimmäiseen harvennukseen asti, jolloin puustoa on varttunut tukkipuuvaiheeseen.”
Kuviolla on säästetty kaikki tammet. Ne ovat luultavasti levinneet alueelle alun perin Anjalan kartanosta. Kuva: Jaana KankaanpääJoko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
