Osaatko käyttää tulisijasi eri peltejä? Kesäpelti tunnetaan nyt eri nimellä mutta käyttötarkoitus on sama

Tupakka-, kesä- vai peräti kiertopelti? Tulisijan läpi kulkevien palokaasujen ohjailuun on kehitetty useita peltiratkaisuja, joiden oikeaoppinen käyttö voi olla joskus hämärän peitossa. Näin siitä huolimatta, että savukanavan sulkeva pelti on Suomessa rakennusmääräysten mukaan pakollinen.

Perinnetulisijojen kunnostukseen erikoistunut uunimuurari on nähnyt esimerkkejä pellin väärästä käytöstä, joka on vaatinut muuten ehjän uunin purkamista monta tiilivarvia alaspäin.

”Joskus sytytyspelti on jätetty liian pitkäksi aikaa aikaa auki, jolloin kuumat palokaasut ovat vääntäneet sen niin kieroksi, että se ei enää sulkeutunut. Silloin ei auttanut muu kuin purkaa uuni”, jyväskyläläinen uunimuurari Petteri Stubb kertoo.

Peltien oikeaa käyttöä ei helpota se, että samasta peltityypistä käytetään useampaa nimitystä. Edellä mainittu sytytyspelti tunnettiin aikaisemmin kesäpellin nimellä, vaikka toiminnallisesti kyse on samasta varustuksesta.

Kyseisen sulkulaitteen tarkoitus on ohjata tulisijan palokaasut hetkellisesti suorinta tietä piippuun. Näin takan tai uunin sytytys helpottuu, kun savun ei tarvitse laskeutua alaspäin kylmän tulisijan ulkokuorta kiertäviä kapeita poskikanavia.

Samalla tulisijan hyötysuhde laskee, kun lämpöä karkaa piippuun. Lämmityskauden ulkopuolella se on ollut toivottavaa, minkä vuoksi sytyspeltiä kutsutaan tosinaan myös kesäpelliksi.

”Yleensä kesäpelti on nupista kierrettävä kiertopelti, mutta joskus leivinuuneissa on käytetty vedettävää peltiä samaan tarkoitukseen”.

Sytytyspellin käyttö auttaa myös savukaasujen sisään pöllähtämistä aiheuttavan hormiin ilmalukon poistamisessa, jota esiintyy joissain pitkään lämmittämättä olleissa tulisijoissa.

Kierrettävän pellin lisäksi tulisijassa yleensä käytetään varsinaisen hormin sulkuun vetopeltiä, mikä mahdollistaa kanavan nuohoamisen alas asti. Rakennusmääräysten mukaan sulkupellin tulee olla vaihdettavissa, mitä vetopelti on.

Savupellit valmistettiin valuraudasta, mutta nyt yhä useammin pelti on leikattu ruostumattomasta teräksestä, joka kestää hyvin savukaasujen ja sateen syövyttävää vaikutusta. Kuva: Petteri Kivimäki

Vanhoissa pönttöuuneissa ja kakluuneissa nähtävät päällekkäin sijoitetut kaksoispellit ovat jäänne ajoilta, jolloin savuhormia sai vielä käyttää painovoimaisen ilmanvaihdon poistokanavana. Niiden toimintaan liittyy likisesti uunin yläosassa oleva kierrettävä tähtiventtiili, jota myös tupakkaventtiiliksi kutsuttiin.

”Lämmityksen aikana molemmat pellit olivat auki. Kun tuli oli sammunut, alapelti suljettiin ja ylempi jätettiin auki, jolloin tähtiventtiillin kautta huoneilma pääsi savuhormiin”.

Tähti- eli tupakkaventtiili rakennettiin kakluuneihin ja pönttöuuneihin, ennen kuin hormin käyttö ilmanvaihtoon kiellettiin. Kun lämmityksen jälkeen uunin alin pelti suljettiin ja ylin avattiin, vaihtui ilma savuhormin kautta. Lämmityksen aikana molemmat pellit ovat auki. Kuva: Kari Salonen

Puulämmityksen ja pönttöuunien kulta-aikaan huomaavaiset tupakkamiehet tapasivat sauhutella avatun tupakkaventtiin alla, jolloin ainakin osa savusta pakeni sen kautta hormiin, mistä nimi tupakkapelti on tullut. Vanhaa pönttöuunia lämmittävän on syytä muistaa, että tähtiventtiilin kautta voi saada häkää ja savua sisälle, jos sulkee yläpellin liian varhain.

Toisinaan kaksoispeltejä on asennettu hormiin, joissa tähtiventtiiliä ei ole. Tuplapellillä on silloin haluttu estää yhtä peltiä tehokkaammin lämmön karkaaminen.

Keskieuroopalaisten rakennusten tulisijoissa ei välttämättä ole peltiä ensinkään. Yksi syy on se, että siellä usein käytetty hiili tai koksi tuottaa palaessaan puuta helpommin häkää. Tulisijat eivät usein ole samalla tavalla varaavia, joten pellin merkitys ei ole yhtä suuri kuin pohjoismaisissa uuneissa.