Kouvolan Valkealassa sijaitsevan metsätilan vanhin kuusikko on istutettu 1980-luvulla. Kuva: Johannes Wiehn
Mika Salminen ja Hanna Nohynek muuttivat Vantaalta Iittiin ‒ matka omaan metsään lyheni reilusti
Mika Salmisen metsässä kasvaa pääosin eri-ikäistä kuusikkoa. Hänen isänsä osti metsätilan 70-luvulla. Kun isä kuoli vuonna 2008, Salminen peri metsätilan ainoana lapsena.Tilaajalle
Mika Salminen oli istuttamassa kuusikkoa isänsä kanssa. ”Isän mielestä metsähommat piti tehdä itse.” Hanna Nohynek toivoo, että loppusyksystä saataisiin vielä sieniä. Kuva: Johannes WiehnMika Salminen parkkeeraa farmari-Audinsa metsätien varteen ja vapauttaa takakontista suklaanruskean labradorinnoutajan Onnin.
Kymmenen kuukauden ikäisestä Onnista olisi tarkoitus kouluttaa metsästyskaveri.
”Lintukoira. Tai, jos hyvin käy, ylösajava koira peuroille ja kauriille”, Salminen sanoo ja nappaa kameravehkeensä mukaan metsäretkelle.
Puoliso Hanna Nohynek ottaa kainaloonsa sienikorin ja lähtee etenemään heinittynyttä uraa. Tuttu reitti. Pariskunta käyskentelee koiransa kanssa kohti Salmisen metsäpalstaa, joka sijaitsee Anttilan kylässä Kouvolan Valkealassa.
Korppipari suorittaa ylilennon. Hanhien äänekästä muuttomatkaa ihaillaan.
Salminen pysähtyy katselemaan mäntyä, jonka rungosta kaarna on varissut pitkältä matkalta.
”Toukat ovat päässeet nakertamaan. On hyvä tehdä metsässä välillä kierroksia, niin huomaa ajoissa tuholaisten työn.”
Sitä saa, mitä ei tilaa
Salmisen metsässä kasvaa pääosin eri-ikäistä kuusikkoa. Hänen isänsä osti metsätilan 70-luvulla kyllästyttyään vuokra-asuntonsa vuokralaisiin, jotka eivät maksaneet asumisestaan.
”Isä myi asunto-osakkeen ja sijoitti rahat tähän”, Salminen sanoo ja pysähtyy kohdalla, jossa siintää reilut kymmenen vuotta sitten hakattu aukko.
Isä kuoli vuonna 2008, ja ainoana lapsena Mika Salminen peri metsätilan.
”Isä ei raaskinut hakkauttaa mitään, vaikka tässä kasvoi pystyyn kuolleita kuusia. Teetin päätehakkuun vuonna 2009. Kirjanpainajat olivat tehneet tuhoja kolmasosaan rungoista.”
Hakkuun jälkeen Salminen pyysi tarjouksen mätästyksestä ja istutuksesta. Ennen uudistamista suositeltiin kuitenkin välivuotta, ja sellaisen Salminen päätti pitää.
Seuraavana vuonna hän hämmästyi saadessaan laskun työstä, jota ei ollut tilannut.
”Soitin ja kysyin, haetteko taimet pois vai kuinka toimitaan”, Salminen kertoo ja virnistää.
Kyseessä oli virhe metsäfirman ohjelmistossa. Tarjous oli muuttunut vahingossa tilaukseksi, mutta suunniteltu työ oli nyt sitten tehty.
Uusi elämä Iitissä
Hanna Nohynekilla on kuten tavallista takanaan kiireinen viikko. Kolme päivää Tukholmassa. Lääkäripäivät. Erilaisia seminaareja ja kokoontumisia. Sunnuntai on THL:n rokoteasiantuntijan ja ylilääkärin vapaapäivä, tai ainakin vapaa-aamu.
Koriin ei ole ilmestynyt yhtään sientä. ”Vähissä ovat. Jos sadetta saadaan, voisi nousta rouskua ja tattia.”
Metsätöissä Nohynek auttaa Salmista siinä missä voi, mutta metsässä hän viihtyy parhaiten sienestämässä ja marjastamassa.
”Kerään lähinnä mustikoita ja vattuja. Yleensä marjastan mökkimme lähellä Iitissä”, Nohynek kertoo.
Viime vuoden keväästä lähtien pariskunta on asunut Iitissä vakituisesti, sillä he ostivat mökkipaikkakunnaltaan kodikseen entisen pankinjohtajan asunnon. Se on ristitty Kissankäpäläksi.
”Vantaalla omakotitalomme viereen alettiin rakentaa kerrostaloa. Emme halunneet katsella sellaista ikkunasta. Hanna oli meistä se, joka halusi aktiivisemmin Iittiin”, Salminen sanoo.
Matka omaan metsään lyheni reilusti. Vantaalta Anttilan tilalle on 150 kilometriä, Iitistä enää 60.
Nohynek on sopeutunut Iittiin hyvin. Salmisella on ollut enemmän totuttelemista, sillä pienellä paikkakunnalla ei ole samanlaista yksityisyyttä kuin pääkaupunkiseudulla.
”Varsinkaan, kun puoliso on kaikille tuttu kasvo.”
Kaksi kertaa Mika Salminen
Salminen pysähtyy sähkölinjan kohdalle tutkailemaan edessä olevaa, reilut kymmenen vuotta sitten istutettua kuusikkoa.
Se on kasvanut hyvässä maapohjassa vauhdikkaasti. Taustalla häämöttää kaksi muun puuston yläpuolelle kohoavaa mahtihaapaa.
Salminen kiinnittää kameran jalustaan. Hän on harrastanut luontokuvausta kauan niin matkoillaan maailmalla kuin Suomessa.
Viime kesänä hän oli mukana Iitin Rantamakasiiniin ripustetussa valokuvanäyttelyssä, jonka nimeksi oli annettu Kaksi kertaa Mika Salminen.
Se toinen näyttelyyn valokuvannut Mika Salminen on virologi ja THL:n hyvinvointivaikuttajat-osaston johtaja, Hanna Nohynekin pitkäaikainen työkaveri ja tämän avopuolison täyskaima.
”Näyttely oli Hannan idea. Porukkaa kävi hyvin, jopa bussiryhmiä”, sanoo Salminen, joka käyttää välillä nimeä Mika P. Salminen sekaannusten välttämiseksi.
Haulit vaihtoon
Muutaman otoksen jälkeen Mika Salminen suuntaa ojitetun palstan läpi metsätilan vanhimpaan kuusikkoon, joka on istutettu 80-luvulla.
”Olin isän kanssa istutushommissa. Isän mielestä hommat piti tehdä itse, ilman ulkopuolista apua.”
Isällä oli kokemusta metsäalalta. Hän työskenteli 50-luvulla porvoolaisen Aug. Eklöf Ab:n metsätyönjohtajana.
”Ajeli 500-kuutioisella Arielilla vuoden ympäri työmaille. Talvella moottoripyörässä oli sukset lisävarusteena”, Salminen muistelee.
Kosteikossa kasvava kuusikko saa hänet manaamaan uutta lyijyhaulikieltoa. Maaliskuusta lähtien tässä ei saa enää metsästää lyijyhauleilla. Eikä muissakaan kosteikoissa, soilla tai järvien lähettyvillä.
”Mikä tarkoittaa siis suurinta osaa Suomea. Keski-Euroopassa ei ole samanlaista luontoa kuin meillä”, ärähtää kahteen metsästysseuraan kuuluva Salminen.
Valkealassa hän on mukana Anttilan Erämiehissä ja Iitissä Kymikunnan metsästäjissä. Iitissä hän toimii seuran sihteerinä sekä peura- ja hirvijaoksessa.
Lyijyhaulikiellosta seuraa se, että Suomessa pitäisi metsästää teräshauleilla. Niihin siirtyminen merkitsee ongelmia paitsi metsästäjien asekannalle myös sahoille, kun tukkipuun sisälle päätyy terästä.
”Kaikkia metsiimme liittyviä asioita ei pitäisi päättää Brysselistä käsin”, Salminen sanoo.
Labradorinnoutaja Onni on vielä pentu. Siitä on tarkoitus kouluttaa metsästyskoira. Kuva: Johannes WiehnPieni työmaa kiinnostaa
Tilhipari pyrähtelee etsimässä pihlajanmarjoja. Taitaa olla yhtä turhaa työtä kuin Nohynekin sienijahti.
”Viime vuonna marjoja tuli puihin paljon. Nyt taitaa olla välivuosi”, Nohynek arvelee.
Ennen kuin hän harppaa maatuvan rungon yli, hän tallentaa kännykkäkameralla sen pinnan värimaailman. ”Se on kuin kaunis sisustuselementti.”
Närhi on varastoinut haperon kuusenoksaan. Jollakin on sentään ollut sienionnea.
Retkeläiset istahtavat nauttimaan eväitä. Onni osallistuu nappaamalla kahvimukin. Taustalla kasvaa männikköä, joka odottaa kaatamista. Sen takana olevassa rinteessä pitäisi suorittaa ensiharvennus.
Mutta ihan ensimmäiseksi pitäisi tehdä taimikonhoitoa 12-vuotiaassa kuusentaimikossa. Osan työstä Salminen aikoo tehdä itse. Avuksi hän palkkaa kenties kylän nuorukaisia, jotka hän tuntee metsästysseuran kautta.
Selkärankareuma vaivaa. Pää ei käänny kunnolla. Sairautensa takia Salminen on ollut kymmenisen vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä. Työssään rakennusteknikkona hän teki julkisivusaneerausvalvontaa työmailla ympäri maata.
Myytäviä metsätiloja Salminen katselee säännöllisesti. Osa niistä on liian kaukana, osalla lähellä sijaitsevista on posketon hinta.
”Isoa työmaata en aio enää ostaa.”
Metsäretken evästauko. Mika Salminen ja Hanna Nohynek juovat teet kaatuneella kelolla. Kuva: Johannes WiehnSaalis lautaselle asti
Kun Mika Salminen oli asettautunut Iittiin, hänestä kuoriutui järjestöaktiivi. Metsästysseurojen lisäksi hän on mukana SPR:n toiminnassa, kuntapolitiikassa ja Iitin kalamiehissä. Hän soittaa myös rumpuja bändissä.
”Minusta piti tulla rumpali, mutta isän mielestä se ei ollut ammatti”, hän kertoo hymyillen.
Edellisestä liitostaan Salmisella on kolme lasta ja kuusi lastenlasta: viisi poikaa ja tyttö. Vanhin lapsenlapsista on 18-vuotias ja luultavasti Alppilan lukion ainoa oppilas, jolla on metsästyskortti. Tytöstä taas on kuva, jossa hän puhdistaa 5-vuotiaana haulikkoa prinsessamekossa.
”Olen tuonut lapseni ja lapsenlapseni metsään ja myös hirvimetsälle. Haluan näyttää heille, miten maalla eletään ja mistä ruoka tulee kauppojen hyllyille.”
Hanna Nohynekillä on yksi tytär ja viiden kuukauden ikäinen lapsenlapsi. Tämän pitää vielä odottaa metsästyshommiin pääsyä.
Saaliinsa Salminen käsittelee alusta loppuun, valmistaa sen lautaselle asti. Hanna Nohynek kertoo asuvansa ”Chez Salmisessa”.
”Riistapullia, riimihirveä, hirven jääpaistia. Saan kotona erinomaisen hyvää ruokaa.”
Hirvieläinten lisäksi Salminen metsästää jäniksiä, pienpetoja ja vesilintuja.
Nohynek on huomannut, että mieheen on tullut iän myötä herkkyyttä.
”Ravustamme yhdessä ja toimme ravut merrasta piha-altaalle. Mika käy välillä jutustelemassa niille. Raaskineeko keittää niitä rapujuhliin.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2022.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
