Alkukesän luonnontuotteiden keruukausi on lyhyt ‒ muutamien tuotteiden markkina kehittyy ja voi olla kannattavaa taloudellisesti

Kevät on myöhässä, eikä kouvolalaisen Marika Hännisen metsä ole vielä purskahtanut täyteen vehreyteensä. Alku­kesä, kun kaikki on vasta nupullaan, on oiva aika hyödyntää monia luonnonkeruutuotteita, Hänninen muistuttaa.

Hän on opetellut hyödyntämään alkukesän antia metsistään aktiivisesti muutaman vuoden ajan. Vanhalta hakkuu­koneen ajouralta löytyy nyt jättipotti: korillinen isoja, ruskeita korvasieniä.

”Näinä aikoina hieman harmittaa, ettei ole aukkoja”, Hänninen naurahtaa.

Hän kasvattaa metsiään jatkuvan kasvatuksen opein avohakkuita vältellen. Korvasieniä löytää yleensä parhaiten hakkuuaukoilta mutta myös poluilta ja hakkuukoneen metsään jättämiltä urilta.

Myös kerkkien eli havupuiden uusien vuosikasvaimien aika on aivan käsillä.

”Niiden kerääminen ei haittaa puun kasvua, kunhan kerää tasaisesti eri puista eikä aivan puun latvasta, josta puu kasvaa pituutta”, Hänninen sanoo.

Kuusenkerkän markkina on ­kehittynyt viime vuosina. Myös männyn vihreät, uudet vuosikasvaimet sopivat syötäväksi ja sisältävät jopa kuusta enemmän c-vitamiinia. Kuva: Johannes Tervo

Kerkkiä voi pakastaa sellaisenaan, käyttää ruuan seassa tai valmistaa niistä siirappia tai likööriä. Kuivatut kerkät ja koivunlehdet voi panna kiinni ommeltuun suodatinpussiin ja käyttää löylyvedessä tuomassa tuoksua, Hänninen neuvoo.

Mustikan alkukesän pienistä lehdistä voi valmistaa vaikkapa teetä. Muita alkukesällä hyödynnettäviä luonnontuotteita ovat esimerkiksi maitohorsma, nokkonen, kuusenpihka ja koivunlehti. Mahlaa kerätään aiemmin keväällä.

Luonnonkeruutuotteiden keruusta voi saada lisätuloa, jos lähistöllä on jatkojalostaja. Moni tuote, kuten mahla, pilaantuu herkästi, ja pitkä kuljetus­matka syö myös keruun kannattavuutta.  Kuva: Lari Lievonen

Jos oman metsän tuotteista haluaa lisätuloa, Hänninen neuvoo selvittämään löytyisikö lähistöltä osuuskuntia tai yrityksiä, jotka jalostavat luonnontuotteita.

Luonnontuotteiden markkina on kehittynyt viime vuosina, ja varsinkin uusia kerkän ja koivunlehden jalostajia on tullut markkinoille, sanoo Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry:n toiminnanjohtaja Juha Rutanen.

”Esimerkiksi kerkkä on tosi potentiaalinen, jos saadaan keruuta organisoitua. Luonnonvarakeskuskin on tehnyt laskelmia kasvusta. Vaikka siitä kerättäisiin vain pieni osa, niin puhutaan 10 000–100 000 kilosta.”

Yksittäisen metsänomistajan kannalta keruuta vaikeuttaa se, että tuotteita ostetaan tyypillisesti isoja määriä, 500–1 000 kiloa kerrallaan.

”Olisi hyvä olla paikallisia kerääjä­porukoita, jotka keräävät yhdessä isomman erän”, Rutanen sanoo.

Hänen mukaansa esimerkiksi kerkästä maksetaan verotonta keruutuloa viitisen euroa kilolta. Kerääjästä ja kohteesta riippuen kerkkää kerää kahdesta neljään kiloa tunnissa.

Pihlajan silmuissa on voimakas karvasmantelin aromi. Keruuaika on lyhyt, aromi häviää, kun lehti avautuu. Kuva: Sanne Katainen

Kehittyvällä luonnontuotekeruumarkkinalla on pulaa sekä kerääjistä että jalostajista.

”Joka puolella Suomea on kiinnostusta, mutta vaatii vielä puuhamiehiä ja -naisia, jotka organisoisivat tätä, jotta määrää saataisiin kasvatettua ja toimintaan tulisi fasiliteetteja ja kannattavuutta”, Rutanen sanoo.

Korvasieni on myrkyllinen ­mutta oikein ryöpättynä arvostettu ­herkku. Se on suomalainen erikoisuus, jota ei muualla maailmassa juuri tunneta. Kuva: Sanne Katainen

Rauhoittamattomia kukkia, metsämarjoja, sieniä ja maahan pudonneita oksia, käpyjä ja terhoja voi kerätä sieltä, missä liikkuminen on jokamiehenoikeudella sallittua. Esimerkiksi kerkän tai koivunlehtien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Metsähallitus myy valtion metsiin lupia luonnontuotteiden keräämiseen. Hänninen vinkkaa, että myös metsänomistaja voisi myydä keruulupia alueen kerääjille.

Rutasen mukaan kerääjät maksavat maanomistajalle tavallisesti pienen osan saamastaan tulosta.

Lue myös:

Villiyrtit nyt kysyttyjä, mutta kerääjistä huutava pula

Tuohta tuohesta, mahlasta, pihkasta ja pakurista ‒ tietokirjauutuus kertoo miten metsän luontaistuotteilla voi kerätä lisäansioita