Mitä jos perittäisiin palkansaajiltakin viidennes tulosta ympäristöhankkeiden rahoitukseen? Kysyy kolumnissaan Seppo Vuokko

Metsään kohdistuu hyvin monenlaisia vaatimuksia.

"Metsän pitäisi olla avoin virkistyskäyttöön, säilyttää maisema, sitoa hiiltä, turvata monimuotoisuus, tuottaa hyvälaatuista puuta sahoille ja samanaikaisesti lahopuuta kääville ja koppiaisille.

Suojeluvaateita vyörytetään metsänomistajille koko ajan lisää. Vaikka metsänomistajat ovat viime vuosikymmeninä tehneet jo monenlaisia monimuotoisuutta lisääviä toimia metsässä, heitä ei siitä kiitetä, vaan syyllistetään jopa lajikadosta", toteaa Seppo Vuokko vieraskolumnissaan.

Keskusteluissa unohtuu usein metsän rooli omistajansa elinkeinona.

"Kaikki metsänkäytön rajoitukset alentavat metsänomistajan tuloja ja varallisuutta ja lisäävät metsätalouden kustannuksia", Vuokko muistuttaa.

Hän tuo esiin myös, että usein rajoitukset paljastuvat vasta, kun metsänomistaja tarvitsee rahaa. Hakkuiden viivästymisestä ja katselmuksista aiheutuu kustannuksia, ja myyntitulo voi pienentyä paljonkin rajoitusten vuoksi. Pahimmillaan kauppa peruuntuu kokonaan, kun metsänomistajan näkökulmasta "ulkopuoliset hiippailijat" ovat määritelleet alueen erityisen arvokkaaksi.

Näin suojelijat menettävät herkästi mahdollisuuden hieroa kauppoja suojelusta. Myös Euroopan unionin taksonomiassa maksumiehiksi näyttävät joutuvan metsänomistajat.

"Kenen muun omaisuuden arvo romutetaan viattoman näköisillä viranomaispäätöksillä? Korvauksia menetyksistä ei yleensä saa. Pankkitileillä on takuuturva, mutta omaisuuden suoja ei taida koskeakaan metsää. Olisikohan oikeustieteilijöillä syytä pohtia tätäkin.

Eikö taakkaa voisi jakaa laajemmalle? Mitä jos perittäisiin palkansaajiltakin viidennes tulosta ympäristöhankkeiden rahoitukseen?", Vuokko kysyy.

Hän kertoo tapauksesta, jossa hakattiin vanha hyvin säilynyt aarnio, koska omistaja oli nähnyt metsässään outoja nauhoituksia ja arveli suojelijoiden käyneen.

"Kuka uskaltaa enää antaa metsänsä järeytyä, kun uhkana on heti rauhoitus? Aavistushakkuut eivät ole kiusantekoa tai luontovihaa. Ne ovat maanomistajan keino turvata omaisuutensa käyttöarvo, toimenpide, johon pelko rauhoitusvaatimuksista ajaa."

Kolumnin voit lukea kokonaan tästä: Maanomistajan oikeusturva